Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
272812345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

Subscribe RSS

 Hyvä tietää pahuudesta
09.03.2017 20:27 | Mika Kähkönen

Hannu Lauerma: Pahuuden anatomia – pahuus, hulluus, poikkeavuus

Edita 2009. 240 s.

 

Vuonna 2009 ilmestyneen teoksen Pahuuden anatomia – pahuus, hulluus, poikkeavuus aihealue on ajankohtainen ja tulee aina olemaan. Aggressiivisuus kuuluu kaikkien luontokappaleiden perusominaisuuksiin, jopa henkeä ja elämää ylläpitävästi. Milloin se on väärin, milloin oikein, riippuu katsantokannasta. Väkivaltaisuutta saatetaan perustella ideologioilla, uskonnoilla ja sodankäynnillä. Joskus riittää, että lahkon karismaattinen johtaja sanelee säännöt, jotka oikeuttavat seksuaalirikoksiin ja vähintäänkin väkivallan uhkaan. Mieleenpainuvimpia ovat maailman loppua ennustavat lahkot ja heidän joukkoitsemurhansa.

Joukkoitsemurhan serkku on laajennettu itsemurha, tosin tätä nimitystä kirjan kirjoittaja Hannu Lauerma kritisoi, eikä syyttä. Ihan kuin se oikeuttaisi tappamaan itsensä lisäksi muunkin perheen,kuin oman elämän ja egon jatkeena, tai sivutuotteena. Näistäkin on ikäviä kokemuksia muutaman vuoden takaa Suomesta. Sivumainintana, Simo Hiltunen julkaisi teeman pohjalta pari vuotta sitten ihan kelpo jännitysromaanin Lampaan vaatteissa. Suosittelen.

Murhatekoihin syyllistyneiden mielenliikkeiden tulkkina Lauerma on ihminen paikallaan. Hän on saanut kohdata heitä Turun ja Vantaan Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärin suorastaan työkseen. Taustalta löytyy (ei Lauerman) vaihtelevasti ihmisvihaa, huomion tavoittelua ja yhteiskuntavastaisuutta, mutta myös nöyryytystä ja häpeää. Psykopaatit ovat oma lukunsa. Mitään erityisen määrääviä piirteitä tekoihin syyllistyneintä on hankala bongata etukäteen. Näin Suomen vinkkelistä ei alkoholia voi ohittaa ilman mainintaa. Näissä tapauksissa tekijän mielenliikkeistä on vaikea puhua mitään. Heidän kohdallaan mielentilatutkijat ovat jopa todenneet, että on vaikea tutkia mieltä, kun on niin vähän tutkittavaa. Jotenkin noin.

Tuosta Simo Hiltusen kirjasta tuli mieleen ilmiöiden viihteellisyysarvo. Viihdeteollisuuden alalta Lauerma esittelee yhden lainatuimmista, Jack The Ripperin, eli Viiltäjä Jackin, joka murhasi vuoden 1888 elokuun viimeisen ja marraskuun yhdeksännen päivän välillä Whitechapelin kaupunginosan tienoilla ainakin viisi prostituoitua. Epäilyjä oli useammastakin. Rikoskirjallisuushan suorastaan imee eliksiirinsä pahuudesta. Se kiehtoo ihmisiä, eikä kiehtovuus rajoitu murhiin ja rikoksiin, vaan myös seksin puolelle. Sadomasokismille Lauerma on suonut oman lukunsa. Sekään ei ole mikään uusi keksintö. Kärsimys ja valta erotisoituivat ja seksualisoituivat jo ranskalaisen markiisi Donatien Alphonse François de Saden (1740-1814) ja itävaltalaisen Leopold von Sacher-Masochen (1836-1895) teksteissä. Nykyäänhän tähän törmää joka paikassa, hyvä ettei jo jogurttimainoksissakin. Toisaalta ilmiö on yleismaailmallinen, joten miksei sitä voisi ympätä niihinkin.

Pahuuden anatomia on mielenkiintoista luettavaa. Dosentti, lääketieteen tohtori ja psykiatri Hannu Lauerman kirjoitustyyli on kansantajuista ja viihdyttävää, paikoin jopa synkän huumorin ryydittämää. Miehen ääni ja olemus on tunnistettavissa sanankäänteissä. Sain mahdollisuuden seurata hänen luennointiaan 2010 Kouvolan dekkaripäivillä. Hän oli yksinvaltiaana päättämässä dekkaripäivien rikosnovellikilpailun voittajia. Kilpailun teemana oli Murhattu mieli, kuinkas muutenkaan. Samalla nimellä julkaistiin antologia kisan parhaimmistosta. Kannatta lukaista tuokin.


 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on yksi plus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com