Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 William Golding: Kärpästen herra
28.09.2011 22:01 | Mika Kähkönen

William Golding: Kärpästen herra

(The Lord of the Flies, 1954)

Suom. Juhana Perkki. Keskiyön kirjasto. WSOY 2007. 336 s.

Luin sitten klassikon. Nyt jos lähtisin laatimaan jotain syväluotaavaa analyysiä, olisin vaarassa saada kirjallisuusihmisiltä turpaan, tai aiheuttaisin vähintään ymmärtävää, hitusen säälivää hymyilyä. Luultavasti teoksesta on laadittu satoja ja tuhansia tutkimuksia, löydetty siitä maailmoja syleileviä merkityksiä ja oivalluksia. Niitä Kärpästen herrasta varmasti löytyykin, en kiellä, mutta yritän jättää omat analyysit vähemmälle.

Tarinassa poikajoukko pelastautuu alasammutusta lentokoneesta autiosaarelle ja aloittaa elonjäämiskamppailun. Eletään toisen maailmansodan aikaa. Aluksi tilanne vaikuttaa hauskalta: ei ole aikuisia kieltämässä, aurinko paistaa, hedelmiä riittää ja lämpimiä uimavesiä. Kaikki muuttuu vanhempien poikien valtataistelun muuta ja kärjistyy silmittömäksi julmuudeksi. Leikistä ole enää lopulta tietoakaan.

Ei Golding ole syyttä Nobeliaan saanut. miehen pääteoksen ihmissuhteet on kuvattu tarkasti, tunnelma on aurinkoisimmallakin hetkellä pahaa enteilevä ja koko juonikuvio luo oivan mahdollisuuden pyöritellä useampiakin merkityksiä tapahtumille. Kirjan päätös palkitsee, mutta jättää samalla tilaa spekuloinnille. Oliko kaikki vain mielikuvituksen tuotetta? Oliko kaikki vain leikkiä? Tämä suo heikkohermoisimmille lukijoille takaportin. Sieltä kurkkimalla saaren veriset tapahtumat eivät koskaan tapahtuneet oikeasti.

Nykyihmiset, ainakin joillain keskustelupalstoilla vääntävät kättä viihteen ja taiteen välillä. Kaikkein kovimmat kärjistäjät väittävät, ettei taiteellisesti arvostettu hengentuote voi olla yhtä aikaa hyvää viihdyttävä. Ikään kuin tekeleellä olisi jokin myyntiraja. Sen ylitettyä teos muuttuu kioskikirjallisuudeksi ja yleisön kosiskeluksi. En tiedä. Sanon vain, että yllättävän usein klassikoksi nimettyä romaania on myös hauskaa ja vaivatonta lukea. Tosin on huomioitava, että vuosisatoja sitten raapustettu tarina vaati ihan oman rytmikorvansa ja lukeminen tämän vuoksi hidastuu.

Eikä sitä tiedä, vaikka oppisin näistä niinku jotakin, niinku kirjoitusteknisesti. 


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 3.000




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com