Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

Subscribe RSS

 Douglas Preston, Lincoln Child: Kuoleman asetelma
09.07.2012 10:25 | Mika Kähkönen

Douglas Preston & Lincoln Child: Kuoleman asetelma

(Still Life with Crows, 2003)

Suom. Pekka Marjamäki. Gummerus 2010. 616 s.

 

Ihmeiden kabinetin aikaansaama innostus sai syntymäpäivien alla toukokuussa lisäämään toivelistaan Pendergast-sarjan toisen suomennetun teoksen Kuoleman asetelman. Toinen syy oli tuon kirjan alennushinta – enhän nyt tietenkään voi välivuosina toivoa lahjoilta liikoja.

Tällä kertaa kirjailijaduon mystinen sankariagentti Pendergast jättäytyy bussista pienessä Kansasilaisessa Medicine Creekin pikkukaupungissa. Sattumalta tai ei, on kaupungin sheriffi Dent Hazen löytänyt samoihin aikoihin maissipellolta nenättömän, korvattoman ja huulettoman naisen ruumiin. Naisen ympärille on koottu rekvisiittaa, muun muassa intiaanien nuolia ja lintuja, joista onkin saatu sopiva nimi koko romaanille. No tottakai sheriffi on FBI:n erikosagentin kanssa eri linjoilla ja on suurimmaksi osaksi enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Se ei Pendergastia haittaa. Hän palkkaa itselleen avustajan Corrie Swansonin, joka on hänen laillaan kyläläisten silmissä kummajainen, vähän sellainen goottiteini. Tutkijaparia tarvitaan, koska nainen ei jää ainoaksi ruumiiksi ja pian aletaankin puhua sarjamurhaajasta – taas kerran.

Tarkkaavainen saattaa tässä vaiheessa haistaa tiettyä asenteellisuutta kirjoituksessani ja on oikeassa. Kaikessa erikoisuudessaan miesten tekele on melko tavanomainen. Henkilöhahmot ovat harmittavan yllätyksettömiä ja kaksiulotteisia. Mörköjä tuodaan näyttämölle, mutta tuskastuttavan hitaasti. Kaikeksi onneksi ratkaisu on yllättävä, vaikkakin sen mukanaan tuomaa asetelmaa on käytetty moneen kertaan ja on sitä myötä myös tyypillinen. Miesten esikuvat on helppo tunnistaa. Melkein voisi osoittaa teokset, joista herrat ovat aineksensa koonneet – tärkeimpänä Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -romaani Baskervillen koira. Muutenkin Pendergastista tulee monessa kohtaa Sherlocki mieleen. On siinä vain sen verran nokkela kaveri.

Hiippailua riittää tälläkin kertaa, sekä kauhu-ulottuvuutta, mikä vain loppua kohden lisääntyy. Loppukohtauksen tapahtumapaikka on mukavasti pelkoja ruokkiva, mutta itse kliimaksi tuppaa venyä liian pitkäksi. En tiedä. Kirjalla on puolensa. Silti sen lukeminen ei tee hyvää, jos pyrkii kehittyä kirjoittajana. Kuoleman asetelma on kunnianhimoton, lukijaa kosiskeleva jenkkituote. Ei teos, vaan tuote.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Douglas Preston, Lincoln Child: Ihmeiden kabinetti
05.01.2012 17:06 | Mika Kähkönen

Douglas Preston, Lincoln Child: Ihmeiden kabinetti

(The Cabinet of Curiosities, 2002)

Suom. Pekka Marjamäki. Gummerus 2010. 653 s.

 

Internetin keskustelupalstalla tiedusteltiin pelottavimmista romaaneista. Yksi osallistujista mainitsi Ihmeiden kabinetin. Kun sitten ennen isänpäivää näin kirjakaupan alennuslaarissa tuon teoksen pokkarina, tiesin mitä toivoa. Ja toive toteutui. Kirjaruuhkan vuoksi pääsin lukemaan tuota kirjajärkälettä vasta vuodenvaihteessa. Väliin mahtui mm. Douglas Prestonin uutukainen Rienaus, josta naputtelin kirja-arvion Ruumiin kulttuuri-lehteen. Tämä antoi Ihmeiden kabinetille odotusarvoja, jotka pokkari lunasti kirkkaasti.

Preston on julkaissut jännitysromaanien lisäksi myös tietokirjoja ja työskennellyt toimittajana. Tätä ennen hän ehti työskennellä Amerikan luonnontieteellisessä museossa. Childilla taas on takanaan kustannustoimittajatausta, minkä lisäksi hän on julkaissut huippusuosittuja teknotrillereitä, eli pohjat on mitä parhaimmat. Ei siis ihme, että Pendergast kirjasarjasta on tullut menestys.

Ihmeiden kabinetissa FBI.n erikoisagentti Pendergast ilmestyy tutkimaan Manhattanilaisen rakennustyömaan alta löytynyttä 36 ihmisen hautakammiota.Nopeasti osoittautuu, että heidät kaikki on jo aikoja sitten murhattu kirurgin tarkkuudella. Koko tapaus olisi pelkkä mielenkiintoinen löytö, ellei kaupungista löydettäisi kohta lähes samalla tavalla murhattuja uhreja. Onko kysymyksessä kopiomurhaaja, herää kysymys. Toinen vaihtoehto kuulostaisi järjettömältä ja luonnon vastaiselta. Silti sitäkään mahdollisuutta agentti yhdessä nuoren tiedenaisen Nora Kellyn kanssa ei voi sivuuttaa. Mukaan mahtuu, lääketiedettä, argeologiaa, luonnontieteitä, mutta myös salailua, juonittelua, kunnianhimoa ja Hiippailua isolla h:lla.

Kirja oli jännittävin pitkiin aikoihin, eikä jää luultavasti kohdallani kirjailijaparin viimeiseksi. Miehet tosiaan osaavat virittää juonen kutkuttavaksi, mikä tosin uhkasi mennä liian pitkittämisen vuoksi välillä syyhyn puolelle. Sitä näkökulmien tiheä vaihtuminen vain lisäsi. Melkein teki mieli loikata vähemmän kiinnostavien lukujen yli. En tehnyt niin, vaan tavasin jok'ikisen tiheän ja pienellä suhratun rivin loppuun. Ja nyt piää huomioida, että saan lasit optikolta vasta parin viikon päästä.

 


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com