Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

Subscribe RSS

 Douglas Preston, Lincoln Child: Kuoleman asetelma
09.07.2012 10:25 | Mika Kähkönen

Douglas Preston & Lincoln Child: Kuoleman asetelma

(Still Life with Crows, 2003)

Suom. Pekka Marjamäki. Gummerus 2010. 616 s.

 

Ihmeiden kabinetin aikaansaama innostus sai syntymäpäivien alla toukokuussa lisäämään toivelistaan Pendergast-sarjan toisen suomennetun teoksen Kuoleman asetelman. Toinen syy oli tuon kirjan alennushinta – enhän nyt tietenkään voi välivuosina toivoa lahjoilta liikoja.

Tällä kertaa kirjailijaduon mystinen sankariagentti Pendergast jättäytyy bussista pienessä Kansasilaisessa Medicine Creekin pikkukaupungissa. Sattumalta tai ei, on kaupungin sheriffi Dent Hazen löytänyt samoihin aikoihin maissipellolta nenättömän, korvattoman ja huulettoman naisen ruumiin. Naisen ympärille on koottu rekvisiittaa, muun muassa intiaanien nuolia ja lintuja, joista onkin saatu sopiva nimi koko romaanille. No tottakai sheriffi on FBI:n erikosagentin kanssa eri linjoilla ja on suurimmaksi osaksi enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Se ei Pendergastia haittaa. Hän palkkaa itselleen avustajan Corrie Swansonin, joka on hänen laillaan kyläläisten silmissä kummajainen, vähän sellainen goottiteini. Tutkijaparia tarvitaan, koska nainen ei jää ainoaksi ruumiiksi ja pian aletaankin puhua sarjamurhaajasta – taas kerran.

Tarkkaavainen saattaa tässä vaiheessa haistaa tiettyä asenteellisuutta kirjoituksessani ja on oikeassa. Kaikessa erikoisuudessaan miesten tekele on melko tavanomainen. Henkilöhahmot ovat harmittavan yllätyksettömiä ja kaksiulotteisia. Mörköjä tuodaan näyttämölle, mutta tuskastuttavan hitaasti. Kaikeksi onneksi ratkaisu on yllättävä, vaikkakin sen mukanaan tuomaa asetelmaa on käytetty moneen kertaan ja on sitä myötä myös tyypillinen. Miesten esikuvat on helppo tunnistaa. Melkein voisi osoittaa teokset, joista herrat ovat aineksensa koonneet – tärkeimpänä Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -romaani Baskervillen koira. Muutenkin Pendergastista tulee monessa kohtaa Sherlocki mieleen. On siinä vain sen verran nokkela kaveri.

Hiippailua riittää tälläkin kertaa, sekä kauhu-ulottuvuutta, mikä vain loppua kohden lisääntyy. Loppukohtauksen tapahtumapaikka on mukavasti pelkoja ruokkiva, mutta itse kliimaksi tuppaa venyä liian pitkäksi. En tiedä. Kirjalla on puolensa. Silti sen lukeminen ei tee hyvää, jos pyrkii kehittyä kirjoittajana. Kuoleman asetelma on kunnianhimoton, lukijaa kosiskeleva jenkkituote. Ei teos, vaan tuote.


 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän plus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com