Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
27282930123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Subscribe RSS

 Nimensä veroinen
21.11.2013 21:22 | Mika Kähkönen

Marko Leino: Saasta

Teos 2013. 516 s.

 

Onko Marko Leinon uutuusteos Saasta hyvä? Pidänkö siitä? Ei. En pidä ja pidän sittenkin. Kirja on paha. Se herättää inhoa ja pahaa oloa, aggressiota ja koston himoa. En paljasta saako paha palkkansa. Leinon ollessa kysymyksessä mikään ei ole itsestään selvää.

Romaanin päähenkilö Mikko ja hänen vaimonsa Tiina ovat menettäneet teini-ikäisen tyttärensä Saanan. Jo sitäkin ennen he ovat joutuneet todistamaan tytön muuttumisen. Kuoleman jälkeen Mikko ei saa rauhaa. Hän selvittää Saanan vaiheita ja samalla ajautuu koko ajan vain kauemmas vaimostaan ja aikaisemmin tuntemastaan maailmasta. Sen tilalle tulee irvikuva, jossa nuoria tyttöjä kaapataan ja murhataan systemaattisesti. Rikostutkijat eivät niele Mikon ajatusta, joten hänen ratkaistava asia itse. Samaan aikaan Valko-Venäjällä nuori Anžalika elää rikkinäisessä perheessä. Kaikki kärjistyy yöhön, jolloin hänen paettava kotoaan. Aikomus on päästä isoäidin luo, mutta kohtalo on valinnut toisin. Hän päätyy takakonttiin ja lopulta vieraaseen maahan, irstaiden miesten hyväksikäytettäväksi.

Leino ei arkaile leväyttää eteemme kaikkein iljettävimpiäkään yksityiskohtia tyttöjen kohtaloista. Sen hän tekee täydellisesti. Elokuvaohjaaja Jari Halonen kertoi uutuuselokuvansa Kalevala – uusi aika liittyvässä radiohaastattelussa metodinäyttelemisestä, kuinka hän vaatii näyttelijöiltään aitoja tunnetiloja, ei pelkkiä ilmeitä ja eleitä. Kirjailijoiden, varsinkin mestarikirjailijoiden, kohdalla vastaava on välttämättömyys. Aina psyyke ei kestä sitä. Otan tähän lempivertauskohteeni Stephen Kingin, joka kuulemma kirjoittaessaan Hohtoa joutui pitämään taukoa, jottei uppoaisi tarinansa maailmaan liikaa. Esimerkkejä on varmasti muitakin. Kuulisin mielelläni kuinka Leino urakastaan selviytyi. Pääkopan on oltava todella vahva.

En voi olla vielä mainitsematta mielleyhtymää Martin Scorsesen vuonna 1976 ohjaamaan elokuvaan Taksikuski (Taxi Driver), joka sai neljä Oscar-ehdokkuutta muun muassa parhaasta mies pääosasta ja parhaasta elokuvasta. Tuossa draamassa Robert de Niro esittää Vietnamin sodan veteraania, joka tienaa leipänsä New Yorkin kaduilla taksin ratissa. Hän ottaa tehtäväkseen pelastaa lapsiprostituoidun sutenöörinsä kynsistä. Tuota prostituoidun osaa elokuvassa esittää Jodie Foster.

Hyvää myöhästynyttä lasten oikeuksien päivää. Se oli eilen. Olisin helpottunut, jos voisin todeta etteivät kirjan tapahtumat ole totta. En pysty. Ei ole pitkäkään aika, kun luin sanomalehdestä uutisen Pohjois-Amerikasta, jossa poliisi oli paljastanut laajan pedofiiliringin. Lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä oli epäiltynä yhteensä 255 ihmistä, joista suurin osa oli Yhdysvalloista. Uhrit taas löytyivät USA:sta, Kanadasta, Indonesiasta ja Hollannista. Omat tyttäreni ovat 10-, 14- ja 16-vuotiaita. Tämä nuorin ihmettelee miksi jään joka kerta odottamaan, että hän pääsee ovesta sisään, kun on menossa tanssiharkkoihin. Saa ihmetellä.

Toivon, että Marko Leino kirjoittaa seuraavaksi lastenkirjan.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Marko Leino: Ansa
26.01.2012 19:50 | Mika Kähkönen

Marko Leino: Ansa

Tammi 2009. 487 s.

 

Joulupukki saattoi allekirjoittaneen suomalaisen laatukirjallisuuden äärelle. Ja kuka muu voisi tehdä sen paremmin, kun kirjailijaksi valikoitu vuoden 2010 Johtolanka-palkinnon voittaja Marko Leino. Onhan mies käsikirjoittanut muun muassa Joulutarinan ( hutera aasinsilta), mikä on yksi ehdottomia suosikkejani elokuvien puolella. Tälle eivät missään nimessä häviä myöskään Tummien perhosten koti ja Rööperi, joihin tuo monitaituri on työntänyt näppinsä yhtälailla.

Palkitussa romaanissaan Ansa kirjailija esittelee joukon ihmisiä, joiden kaikkien elämässä on joitain traagisia elementtejä - toisilla enemmän kuin toisilla. Kaikkia heitä yhdistää haaveet ja pyrkimykset paremmasta tulevaisuudesta. He edustavat lakia ja rikollisuutta, köyhyyttä ja rikkautta, kukin mitäkin ja tavallaan. Tarinan punaisena lankana toimii kansainvälinen huumerikollisuus, jonka taustoihin kirjailija on perehtynyt huolella.

Mutta siinä ei ole lähimainkaan kaikki. Vähintään yhtä suuren roolin saavat yksittäisten hahmojen henkilökohtaiset ongelmat ja pienet ilonaiheet. Leino kertoo kaiken lukijaa palkiten, mutta myös rangaisten. Koko romaanin ajan pohjalla hymisee enteitä kohtalokkaasta lopusta. Ja ne myös valitettavasti toteutuvat. Tai kaiken uskottavuuden nimissä onneksi toteutuvat. Vain sadut päättyvät sanoihin: ja he elivät onnellisina elänsä loppuun (niitäkin mies on muuten naputellut!).

Lukiessa mieleeni tuli monessa kohtaa Ruotsin ihme Jens Lapidus, jonka tuotantoa on kuulutettu paljon suuremmilla ämyreillä. Hiekkalaatikkotermeillä voisin sanoa, että meidän Marko voittaa teidän Jensin. Kaikkien viime aikoina lukemieni kirjojen jälkeen voin sanoa ylevästi, mutta rehellisesti, että olen löytänyt kirjallisen kotini.

Saakeli kun osaisi kirjoittaa edes lähimain yhtä hyvän!


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com