Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

Subscribe RSS

 Jo Nesbø: Lepakkomies
07.06.2012 21:27 | Mika Kähkönen

Sisältää seksuaalivähemmistöjä

Jo Nesbø: Lepakkomies

(Flaggermusmannen, 1997)

Suom. Outi Menna. Loistopokkarit Like 2008. 398 s.

 

Luin minäkin sitten Jo Nesbøn dekkarin, kun kaikki niitä kuulemma nykyään lukee. Ja mikäpä olisi luonnollisempi ensimmäiseksi lukukokemukseksi kuin miehen esikoisromaani Lepakkomies, joka ampui miehen kertalaakilla skandinaavisen kirjamaailman eliittijoukkoihin. Kaveri otti ja kuittasi teoksellaan Pohjloismaiden parhaan rikoskirjan Lasiavain-palkinnon, joten pitihän se selvittää, että mikä siinä nyt sitten muka on niin erityisen hyvää.

Norjalainen rikostutkija Harry Hole lähtee Australiaan selvittämään norjattaren murhaa. Kengurumaassa mies tutustuu paikallisiin kollegoihinsa, näiden kärjessä aboriginaali Andrew Kensingtoniin, joka toimii sankarimme oppaana Sydneyn riemunkirjavassa alamaailmassa. Murhan selvittely ei ota edetäkseen, kunnes se etenee. Tietenkään kaikki ei ole sitä miltä näyttää, eikä rikoskirja ole mitään ilman psykopaatti sarjamurhaajaa, joten tästäkin sellainen löytyy.

Kirjailija on ottanut erittäin tarkasti selvää Australian historiasta, alakulttuureista, ihmisistä, kansantaruista ja ympäristöstä (listaa voisi jatkaa), joten tässä on varmasti yksi syy myös palkintoraatilaisten kikseihin. Voisi sanoakin, että kirja on malliesimerkki kuinka upotat paikallis- ja kultturituntemuksen fiktiiviseen tarinaan. Sen ensimmäiset 149 sivua ovatkin kuin vaihtoehtomatkaopas 1990-luvun loppupuolen Australiaan. Tuon sivumäärän jälkeen nimittäin syntyi ensimmäinen nyrkkitappelu, eikä sellaista voi enää matkaoppaaseen laittaa.

Itse jännitystarina pääsee kunnolla vauhtiin vasta melko lailla kirjan loppupuolella, kun ensin on selvitetty entisten ja nykyisten tyttökavereiden kanssa vietetyt ah niin romanttiset hetket. Ah niin romanttiset hetket. Tuo piti toistaa. Tällä rintamalla kirjailija tuo mieleen Ernest Hemingwayn ihmissuhdekuvaukset, vaikkapa sitten kuten teoksessa Jäähyväiset aseille. Tämän halusin vain mainita, koska kirja-arvioissa näyttää hyvältä verrata kirjailijoita keskenään. Ei tosi. Mutta jos nyt vakavasti ajatellaan, niin äsken mainittu pitää paikkansa, kuten myös miehen muut esikuvat, joista epäilen yhdeksi tärkeimmistä Raymond Chandleria. Kaikkihan sitä kopio. Sitä paitsi itse jaksan lohduttautua Chandlerin kirjailijauralla, joka pääsi loisteeseensa vasta miehen olle viisikymppinen. Mulla on siis vielä toivoa.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com