Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

Subscribe RSS

 Henri Charrière: Vanki nimeltä Papillon
29.07.2012 13:19 | Mika Kähkönen

Henri Charrière: Vanki nimeltä Papillon

(Papillon, 1969)

Alkup. suomennus 1970 Matti Brotherus. Otava 2004. 514 s.

 

Olin jo ehtinyt unohtaa, että tätä teosta oli olemassakaan, kun luotettavaksi tuntemani työkaverini mainitsi lukevansa kirjaa Vanki nimeltä Papillon. Heti kärkeen pieni sivumaininta, kuvaus luotettava tulee tuon työkaverin tokaisusta, jossa hän sanoi näkevänsä jännitysromaanini Testinuket helposti elokuvan muodossa.

Vanki nimeltä Papillon, eli omaelämänkertainen kertomus Henri Charrièresta tuo ihan ensimmäiseksi mieleen elokuvan, jonka näin vasta äskettäin, eli aikaan jolloin elokuvia vuokrattiin beta- ja vhs-nauhoina kotiin. Jos itse ei omistanut videonauhuria, sai halutessaan vuokrata itse vehkeenkin, movie boxin. Mutta muistelut sikseen. Romaanin muodossa 26. lokakuuta 1931 elinkautistuomionsa murhasta saaneen ranskalaismiehen vankila- ja pakokuvaus saa luonnollisesti lisäsyvyyttä, vaikka kirja vähän vaikealukuinen onkin (ainakin minulle). Se pitää antaa anteeksi, koska sisältö ratkaisee. Kirjan sivuilla lukija pääsee tutustumaan muun muassa helmenkalastajaintiaanien elämään, mahdottomilta kuulostaviin pakomatkoihin haiden ympäröimänä Karibian meren tyrskyissä, spitaalisten vankiyhteisöön, mutta myös eristysvangin selviytymiskeinoihin, kun ruokana on vain vettä ja leipää. Pelkkään sirtuunapalaan vaaditaan jo lääkärin määräys.

Jos nyt jotain syvällisempää pitäisi Charrièren touhuista kaivella, niin jotenkin tuntuu että pakeneminen itsessään oli hänen elämäntehtävänsä. Nimittäin mieshän ei viihtynyt pitkiä aikoja juurikaan missään. Intiaanienkin luona hänellä oli kaksi nuorta vaimoa, jotka kilvan tarjosivat hänelle itseään, puhdasta luontoa ja ruokaa. Nuo kaksi viimeistä lisäsin tuohon soveliaisuus syistä. Tarinan tapahtumat alkavat Pariisista, kun Charrière on 25-vuotias ja päättyy El Vallao nimiseenkylään Venezuelassa, kun hän on kolmekymmentäseitsemän. Hän on vapaa, mutta tuskin asettuu aloilleen. Pitää vielä sanoa, että monet koko elinikänsä ”vapaana” elävät ihmiset eivät pääse matkustamaan ja kokemaan yhtä paljon kuin tämä sankarimme.


( Päivitetty: 29.07.2012 14:56 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com