Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

Subscribe RSS

 Carolyn ja David Shreeve: Parantava hypnoosi
29.09.2012 14:42 | Mika Kähkönen

Carolyn ja David Shreeve: Parantava hypnoosi

(The Healing Power of Hypnotism, 1984)

Suom. Irmeli Järnefeldt. Otava 1985. 160 s.

 

Lääkäri ja hypnoositerapeutti Caroline Shreeve, sekä kasvatuspsykologi ja hypnoterapeutti David Shreeve kokosivat lähes 30-vuotta sitten tapausselosteista ja potilaskertomuksista kirjasen, jonka tarkoituksena oli näyttää miten hypnoosia käytetään ja mitä sillä on saatu aikaiseksi. Minulle kirja päätyi nyt lähinnä lähdemateriaalina. Oliko siitä sitten sellaiseksi? Katsotaan nyt.

Niin kuin ehkä aina myös tämänkin kirjan lukukokemukseen vaikutti aikaisemmin luettu. Nyt asenteista voi syyttää Sakari Kallion, Hannu Lauerman ja Timo Heinosen kokoamaa ja Duodecimin kustantamaa teosta Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa (2004), jonka asiallinen, kriittinen ja kiihkoton lähestymistapa antoi hyvän pohjan lähestyä Parantavaa hypnoosia. Parantavassa hypnoosissa kerrotaan mitä itse hypnoosilla käsitetään, mitä siinä tapahtuu ja miten sillä voidaan ratkaista kohdehenkilön ongelmia. Jotta lukijalle muodostuisi hypnoosihoidon keinoista riittävän hyvä kuva, esitellään ihmismielen, sielunelämän muodostumista ja toimintaa, sekä sen toiminnan häiriöitä, eli neurooseja ja mielisairauksia.

Kirjoittajapari esittelee myös erikoisalansa historiaa alkaen Sigmund Freudista, joka uskoi mielisairauksien olevan tietoisen ajattelun ja tiedostamattomien vaistojen ja tukahdutettujen muistojen välille syntyneiden ristiriitojen tulosta. Mainitsematta ei voi jättää myöskään itävaltalaista lääkäriä Franz Anton Mesmeriä (1734-1815), joka jaksoi ihastuttaa ja vihastuttaa hämmästyttävillä ja dramaattisilla parantamisen kyvyillään. Tuohon aikaan puhuttiin ”animaalisesta magnetismista”. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes Mesmer, koska myöhemmin selvisi että iso osa miehen kirjoituksista oli melko lailla suoria lainauksia englantilaisen lääkärin Richard Meadin (1673-1754) teksteistä. Tämä kaveri oli taas kovasti kiinnostunut sir Isaac Newtonin tutkimuksista. No, kuka vanhoja muistelee...

Ennen kuin kirjailijat laskevat lukijansa esimerkkitapausten äärelle, he kertovat muuttaneensa esimerkkihenkilöiden nimet ja vetoavat vaitiolovelvollisuuteensa. Tämä on sikäli huvittavaa, koska muu kerronta onkin sitten melko lailla yksityiskohtaista, jonka perusteella on helppo tehtävä päätellä kenestä puhutaan, jos on kirjan julkaisun aikaan sattunut asustelemaan noilla kulmilla. Toinen merkille pantava seikka on esimerkkitapausten sensaatiomaiset tulokset. Näiden kahden huomion yhteenlaskun tuloksena veikkaisin, että esimerkit ovat pitkälti satua.

Sekään ei himmennä teoksen arvoa lähdemateriaalina. Kertyihän kirjan lukemisen myötä ainakin aihealueen sanasto, sekä käsitykseni induktion, eli transsiin vaivuttamisen tekniikasta ja käyttötarkoituksista. En aio kuitenkaan ehdottaa kenellekään, että voisin esimerkiksi suurentaa heidän rintojaan suggestiolla. Sekin kuulemma onnistuisi.

Suomenkielisen laitoksen esipuheen on kirjoittanut Leo Hildén.


( Päivitetty: 29.09.2012 20:04 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com