Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 Kati Saurula: koiruohon kaupunki
24.10.2012 22:21 | Mika Kähkönen

Kati Saurula: Koiruohon kaupunki

Arktinen banaani 2011. 288 s.

 

Vasta nyt pääsin Kiihtelysvaarassa, eli ihan kulmilla, asustelevan Kati Saurulan esikoisen pariin. Ei se myöhäistä ollut nytkään, mutta jos olisin vähänkään arvannut millaisen teoksen hän on saanut aikaiseksi, olisin lainaamisen sijaan ostanut sen jo ajat sitten.

Koiruohon kaupunki on huolellisesti koottu ehjä lukukokemus, jonka sivuille riittää odotusarvoja aina viimeiselle sivulle saakka ja se lunastaa ne kaikki. Saurula on nähnyt vaivaa ja onnistunut kuvaamaan Neuvostoliiton ja nykyisen Ukrainan yhteiskuntaa tarkasti, mutta myös elävästi. Voin tunnustaa, etten tiedä itänaapurista juurikaan mitään, enkä ole ollut siitä erityisen kiinnostunutkaan, ennen kuin nyt - tosin fiktion muodossa. Paljon kerrotusta on väkisinkin totta ja helposti kuviteltavissa. Ydinteknologian kuvailu on suorastaan pelottavaa.

Saurula kertoo lahjakkaan nuoren naisen Nadja Prokopjevin ja tämän perheen tarinan alkaen 60-luvun kolhoosielämästä päätyen vuoden 2009 Kiovaan. Perheen suurin onnen aihe muuttuu pahimmaksi painajaiseksi, kun ydinvoimalassa, jossa Nadjan äiti Jelena työskentelee, tehty koe epäonnistuu 25.4.1986. Seurauksena on koko Prypjatin kaupungin tuho. Vanhemmalla iällä Nadja pääsee käsiksi tietoihin, joita ei ole tarkoitettu hänen, jos kenenkään muunkaan nähtäväksi, kun hänen isänsä kuolee ja Nadja tutkii isänsä jäämistöä. Isä Viktor työskenteli ydinvoimalan turvallisuuspäällikkönä ydinonnettomuuden aikoihin. Likaisten yksityiskohtien paljastuttua Nadja tajuaa hyvin pian jopa henkensä olevan vaarassa. Vaikka KGB ja Neuvostoliiton ehdoton kansalaiskuri on historiaa, ei isoveli ole edelleenkään kuuro jos sokeakaan. Nadja joutuu pakenemaan, muttei luovuta ennen kuin koko totuus on selvillä.

Tshernobylin onnettomuudestahan tässä kerrotaan. Samalla se edustaa teoksen kliimaksia, joka tapahtuu melko alussa, mutta todella komeasti. Maanpäällistä helvettiä on kuvattu ennenkin, muuten juuri nyt en keksi Saurulan versiota parempaa. Huipennuksen jälkeen vaaditaan kerronnalta pakostakin enemmän. Olisi löydettävä vielä yksi pykälä lisää. Sen vuoksi kirjaa ei ehkä kannata lukea dekkarina, vaan vaikka elämäkertateoksena, jolloin loput käänteet terävöityvät ihan eri tavalla. Arkistojen penkominen ja valokuvien katselu on viihdyttävää, muttei toiminnallista. Tässä tapauksessa ne ovat välttämättömiä, eikä niitä voi ohittaa parilla lauseella. Toinen asia johon kiinnitin huomiota oli seksistisyys. Taas kerran miehet ovat lähes poikkeuksetta sikoja. No joo, Mihail on ihan ok.

Pidän useista naiskirjailijoista. Kärkinimiksi haluan nostaa ainakin Tess Gerritsenin ja Minette Waltersin. Nyt voin lisätä listalle uuden, suomalaisen ja pohjois-karjalaisen nimen, Kati Saurulan. Lisää, pyydän!


( Päivitetty: 24.01.2014 08:40 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com