Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
272829303112
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930

Subscribe RSS

 Ken McClure: Taudinkantaja
10.11.2012 11:40 | Mika Kähkönen

Ken McClure: Taudinkantaja

(Wildcard, 2002, 2010)

Suom. Leila Soikkonen. Tohtori Dunbar-sarja osa 2. Moreeni 2012. 283 s.

 

Lehman Genomicsin Lumipallo-projekti on sulamassa käsiin. Nimittäin vaikuttaa siltä, että sekvenssi näyttäisi olevan osa isännän genomia, mutta ei kuitenkaan ole. Senhän näkee homologiastakin. Okei. Selityksenä tälle on Ken McCluren opinnot. Mies on valmistunut ennen kirjailijan uraansa molekyyligenetiikasta ja työskennellyt tutkijana.

Eipä lannistuta. Yksinkertaistettuna porukkaa alkaa kaatua sattumanvaraisesti ympäri Englantia. Ulkoministeriön virkamies saa kyseenalaisen kunnian olla sairauden ensimmäinen uhri. Syylliseksi selviää suht' nopeasti ebola-virusta muistuttava verenvuototautia aiheuttava kummajainen. Englannin ulkoministeriö palkkaa Luonnon- ja lääketieteellisten asian tutkimusyksikön selvittämään mistä on kysymys. Tehtävään tarvitaan pakan kovin kortti, joka on itseoikeutetusti laskuvarjorykmentin erikoisjoukoissa palvellut tohtori Steven Dunbar. Alkaa kilpajuoksu, jonka armottomana jäniksenä toimii nopeasti etenevä epidemia. Tämän seuraukset uhkaavat levitä kansalliseksi, jos ei jopa maailmanlaajuiseksi katastrofiksi. Tutkimuksia ei ainakaan helpota salailu, johon alussa mainittu firma syyllistyy. Tähän syyllistyvät myös yksityishenkilöt, kuka mistäkin syystä.

McCluren tyyli on sujuvaa ja aihevalinta herkullista. Tietynlainen aavistus liikkuu lukijan mielessä lähes alusta alkaen. Se saa myös täyttymyksensä. Kirjailija saattaa lukijan viivyttelemättä teeman äärelle, minkä vuoksi itse tutkimusvaihe kaikkine vapaapäivineen maistuu suolattomalle. Melkein kuin siinä ei olisi riittävästi asiaa romaanin mittoihin. Pääteeman rinnalle kirjailija on mahduttanut pienen mutta traagisen romanssinpoikasen, ripauksen isä-lapsisuhdetta, useita olut ja voileipäaterioita ja muutaman gintonicin, sekä virkistäviä lepohetkiä. Kannattaako sankarin silti huilailla, tai osallistua sairaanhoitajien rinnalla vapaaehtoistyöhön, kun kirjan sivuja on käytettävänä/ täytettävänä enää 40?


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com