Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2017
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 Arvas, Paula & Luukkanen, Kirsi (toim.): Miten rikoskirjani ovat syntyneet
16.12.2012 21:25 | Mika Kähkönen

Paula Arvas, Kirsi Luukkanen (toim.): Miten rikoskirjani ovat syntyneet – suomalaiset dekkaristit kertovat

Crime Time 2012, 293 s.

 

Kannattaa tykätä jännityskirjailija Tuomas Liuksen facebook päivityksistä. Niistä saa hyviä vinkkejä. Kertana eräänä tämä Liperin mies suositteli kokoelmaa dekkaristien työstä, siis kirjaa jossa nuo mainiot naiset ja miehet kertovat mistä he ammentavat inspiraationsa, miten he päätyivät juuri rikoskirjallisuuden pariin ja millä keinoin he toteuttavat rikoksensa.

Onneksi kuitenkaan itse dekkarien kirjoittamista ei rinnasteta rikollisuudeksi, vaikka tuo kirjallisuuden laji luokiteltiinkin aikaisemmin vain ja ainoastaan kioskikirjallisuudeksi. Täysin se ei ole päässyt leimasta eroon vieläkään. Asiaa sivuavat kirjan dekkaristitkin ja toteavat että yhtä lailla kaikista muistakin genreistä löytyy omat helmensä ja Lambin korvikkeensa – eivät tosin ihan näillä sanoilla. Salonkikelpoisuudestakin puhutaan.

Tähän kohtaan pieni ärähdys: Onko salonkikelpoisuus muka joku laadun tae? Termin voisi rinnastaa sanaan kesytetty. Muistan Tarzan-elokuvan, jossa miesrukka otettiin viidakosta pois, hänelle puettiin päälle ja vietiin kirjaimellisesti salonkiin. Mitä hyvää siitä seurasi? Kysyn vain, mitä hyvää? Ei mitään. En panisi pahakseni vaikkei dekkareita saisi muualta kuin hyvin varustetuista kioskeista. Sitä paitsi kioskit ovat lähipalvelua parhaimmillaan!

Helpotti, jatketaan.

Tuosta 20 hengen joukosta löytyy paljon yhtäläisyyksiä, mutta minkä panin merkille löytyy vielä sitäkin enemmän poikkeavuuksia. Eivät he silti poikkeavia ole, paitsi sopivasti. Ilolla panin merkille, ettei yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa toteuttaa kirjailijan ammattia ole olemassa. Yhtä lailla voi kahlata läpi jättimäisen taustatyön, suunnitella luku luvulta koko teoksen valmiiksi, laatia tarkkoja henkilöprofiileja ja mind mappeja, tai sitten vain saada päähänsä jokin kiinnostava aihe ja alkaa naputtaa siitä. Itseäni henkilökohtaisesti etoo liian tarkka suunnittelu. Eihän niin itse raakatekstin kirjoittamiseen jää mitään jännitettävää. Samoin epäilen, että tarkalla suunnittelulla tarina etenee liian itsestään selvänä ja yllätyksettömänä. Oli lohdullista huomata, miten joidenkin dekkaristien tarkat suunnitelmat olivat menneet uusiksi siinä vaiheessa, kun tarinan henkilöt alkoivatkin elää omaa elämäänsä ja siihen eivät kirjailijan suunnitelmat enää sopineet. Tuo nyt on vähän loppuun kulahtanut työn kuvaus, mutta varmasti täyttä totta.

Voin lukemani perusteella sanoa, että henki dekkaristien keskuudessa on hyvä ja voisin helposti kuvitella kuuluvani tuohon porukkaan. Vähän niin kuin samaan työpaikkaan. Siitä mieleeni tulikin, että tälläkin hetkellä minulla on käsikirjoitus (lue työhakemus) vetämässä muutamalle pienkustantajalle ja uutta tarinaa kehitellään ja kirjoitetaan koko ajan.

Miten rikoskirjani ovat syntyneet on artikkelikokoelma, joka pohjautuu Suomen dekkariseuran Helsingin yliopistolla 2010-11järjestettyyn luentosarjaan. Sen toimittajista FT Paula Arvas on rikoskirjallisuuden kriitikko ja tutkija, joka on väitellyt tohtoriksi 1940-luvun suomalaisista dekkareista. FM Kirsi Luukkanen taas arvioi että tutkii rikoskirjallisuutta muun työnsä ohella Helsingin yliopistossa.

Kirjahan on suorastaan sijoitus, niin kuin asian sosiaalisessa mediassa ilmaisin.


( Päivitetty: 26.05.2017 22:44 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com