Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
293012345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

Subscribe RSS

 Haittaako, jos meri kuplii ja sihisee?
07.10.2014 20:44 | Mika Kähkönen

Risto Isomäki: Kurganin varjot

Tammi 2014. 347 s.

 

Tiedetoimittaja ja kirjailija Risto Isomäen odotettu uutuusekotrilleri Kurganin varjot maalaa uhkakuvan hapettomaksi pilaantuneesta merestä. Kirjoittamisen lisäksi myös erilaisiin kansainvälisiin ekologisiin kehityshankkeisiin osallistunut Isomäki jatkaa samalla linjalla, joka ei tule yllätyksenä heille, jotka ovat hänen tuotantoaan lukeneet. Keinot joilla ihmiskunta voi oman kohtalonsa allekirjoittaa ovat loputtomia, eikä siihen aina tarvita edes omaa aktiivisuutta. Yllättävän usein kylläkin.

Lähitulevaisuuteen sijoittuvan tarinan keskiössä on aviopari Alexander ja Irina Tšerkassov. Alex tutkii arkeologisen ryhmänsä kanssa muinaisia hautakukkuloita eli kurganeja Rostovin lähellä. Vieraakseen hän saa vaimonsa Irinan. Yhteiset hetket jäävät lyhyeksi, kun Irina saa erikoisen viestin kollegaltaan meribiologi Juri Muratovilta ja joutuu lähtemään tämän avuksi Mustallemerelle. Juri on tehnyt huolestuttavan löydön merenrannalta. Laajalla kuivuneen levän peittämällä rantakaistaleella lojuu kuolleita mereneläviä aina pikkukaloista delfiineihin. Pahimmat pelot täydentyvät, kun ulapalta palaavan kalastusaluksen pohja paljastuu nopealla snorklauksella sinisen sijaan mustaksi. Kalastajat eivät tietäisi ketä he pitäisivät seonneena, ellei Jurilla olisi selitystä värimuutokseen, sekä heidän kalastusreissulla alkaneeseen oireiluun. Meren ekosysteemin muutosten ei pitänyt olla mahdollista tässä laajuudessa. Edessä on lähes jääkautta vastaava luonnonkatastrofi, elleivät Juri ja Irina löydä ratkaisua nopeasti etenevään luonnonmullistukseen.

Tapahtumia voisi kuvailla mielikuvituksellisiksi, ellei niille löytyisi totuudenperää. Niistä kirjailija kertoo loppuhuomautuksissaan. Eikä tiedetoimittaja pääse eroon raidoistaan itse kertomuksessakaan, vaan heittelee sen joukkoon mielenkiintoista knoppitietoa muun muassa Euraasian luonnon geometriasta, uralilaisten ja dravidikielien yhtäläisyyksistä, kantakielien kehityksestä ja vuorovaikutuksesta, sekä hevosten perimästä ja jousiaseen historiasta. Tietolaari on pohjaton. Mies on sisällyttänyt uralilaisten metsästäjä-keräilijäkansojen elinolosuhteet jopa Alexin iskurepliikkeihin, joilla hän on saanut tulevan vaimonsa haltioitumaan. Hyvä vaihtoehto ”käytsä usein täällä” -tokaisulle. Puhdas sepitelmä pääsee oikeuksiinsa romaanin loppupuolella, kun paise uhkaa puhjeta ja järjestäytynyt yhteiskunta lakkaa olemasta. Sen tilalle tulee hengissä selviytymisen lait. Niitäkin vahvempi on rakkaus, jota Alex ja Irina toisiaan kohtaan kokevat. Tässähän meinaa heittäytyä ihan runolliseksi, kun miettii heidän parisuhdettaan merenä. Varmaan arvaatte, ettei tyrskyittä selviä sekään.

Hieno teos!


 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com