Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
31123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
2829301234

Subscribe RSS

 Kun kaikki oli vielä hyvin
23.09.2015 17:21 | Mika Kähkönen

Simon Beckett: Multiin kätketyt

(The Calling of the Grave, 2010)

Suom. Kimmo Lilja. Karisto 2013. 404 s.

 

Kirjoitukseni Kati Hiekkapellon Suojattomista yhteydessä mainitsin kolmen pokkarin könttätarjouksen. Pohjoissuomalaisen kirjailijan palkitun teoksen rinnalle piti saada pari muuta lukukelpoista tekelettä. Yksi näistä oli Simon Beckettin Multiin kätketyt. Sen hankkimiseen meni kaksi vuotta, vaikka jo alun perinkin bongasin sen alennuskorista. Huomioinnin syynä oli silloin kansikuva, joka muistutti noihin samoihin aikoihin ilmestyneen kirjani metsämaisemaa. Tämä kirjahan oli siis Pimeimmät tunnit.

David Hunter -sarja on ehtinyt jo neljänteen osaansa. Tällä kertaa kirjailija aloittaa tarinan rakentamisen ajoilta ennen esikoisromaanin ajanjaksoa. Kuolinsyyntutkija David Hunter on onnellisesti naimisissa ja pienen Alica-tyttären isä. Mies saa komennuksen Dartmoorin nummille. Teinityttöjen raiskaamisesta ja sarjamurhista tuomittu psykopaatti Jeremy Monk on lupautunut auttamaan viranomaisia kahden kadoksiin jääneen tytön ruumiiden kätköpaikalle. Etsintöjen laukaisijana on retkeilijöiden karmaiseva löytö. Väärin valittu hautapaikka on maaperän elämisen myötä paljastanut mädäntyneen kämmenen. Käsi osoittautuu kuuluvan yhdelle tytöistä. Vaikka etsinnät eivät johda sikäli mihinkään, on niillä kauas kantoiset vaikutukset, niin David Hunterin, kuin asiantuntijaryhmänkin elämässä. Siinä missä muut odottavat kahdeksan vuotta, joutuu päähenkilö puntaroimaan elämän varjoisaa puolta jo noihin aikoihin. Arkiset, sikäli harmittomilta vaikuttavat päätökset muuttavat Davidin elämän.

Tarinan nykyhetkessä yksi taannoisista virkamiehistä, komisario Terry Connors ilmestyy Davidin ovelle. Kulunut aika on ehkä saanut Davidin vihanpidon laantumaan, muttei ole muuttanut vierailijaa. Davidille Terry on edelleen se vaimon liehittelijä, joka viljelee inhottavia vihjauksia hänen uskollisuudestaan vaimoa kohtaan. Tämän seikan ohittaa komisarion ilmoitus Monkin vankilapaosta ja uhkasta, jonka se tutkijaryhmää kohtaan asettaa. Aluksi David pitää Terryn epäilyjä kaukaa haettuina, kunnes ryhmän naisedustaja Sophie ottaa häneen yhteyttä ja kuulostaa huolestuneelta. He sopivat tapaamisesta, joka johdattaa kuolinsyyntutkijan takaisin Dartmooriin. Tapahtuu käänne, jonka vuoksi paluu venähtää ja on muuttua ikuiseksi.

Minullahan ei ollut missään vaiheessa tarkoitus alkaa lukea brittitoimittaja-kirjailija Simon Beckettin kirjasarjaa. Myönnän, että hänen luomansa päähenkilö on erikoisosaamisensa suhteen vetovoimainen ja tarinoiden lähtökohdat ovat houkuttelevia kautta linjan. Jälleen miljöö on mahtava, ruumiiden tonkiminen kiehtovaa ja tutkimusten yksityiskohdat on esitetty ilman oppikirjavaikutelmaa. Riittävästi genren kirjoja lukeneena käänteet eivät kenties yllätä, mutta saavat nostamaan kulmia. Mies osaa kieputtaa juonta, on myönnettävä. Sillä on hintansa. Uskottavuudesta olen maininnut aikaisemminkin. Samojen valintojen äärellä painivat varmasti kaikki fiktion kirjoittajat. Tylsä ja ennalta-arvattava vs. epäuskottava. Tasapaino on todella pienen tukipinnan varassa. Jännityskirjallisuudessa voimat ja vastavoimat ja niiden vuorovaikutus ovat ratkaisevia. Totta kai ne näyttelevät isoa roolia kaikissa muissakin tyylilajeissa, on sanottava. Tämähän on silkkaa fysiikkaa! Newtonin lait pätevät kirjallisuudessakin!


 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com