Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

Subscribe RSS

 Ei sisällä tallimääräyksiä
07.09.2013 19:08 | Mika Kähkönen

Aleksi Peura: Laulava ääni olkapäälläni

Myllylahti 2013. 368 s.

 

Kiinnostuin Aleksi Peuran esikoisromaanista Laulava ääni olkapäälläni sen lähtöasetelman vuoksi. Taidemaalari-arkkitehti Isack Newcome on surmannut itsensä ja jättänyt poliiseille viestin, jossa hän tunnustaa syyllistyneensä jopa tuhannen ihmisen murhaan. Vihjeitä miehen teoista poliisipari saa vain asunnon seiniin kiinnitetyistä kuolintodistuksista ja päiväkirjamerkinnöistä, joita onkin kertynyt melkoisesti. Huoneiston seinältä löytyy myös valtava maalaus, jonka merkitys avautuu tarinan edetessä.

Valtaosa kirjan sivuista täyttyy Newcomen päiväkirjamerkinnöistä, mikä onkin oletettavaa, Peurahan lähtee kuromaan juonta hetkestä jolloin kaikki on jo tapahtunut. Itse tutkimusten käänteistä ei saa irti mitään erityisen jännittävää, ellei sellaiseksi lasketa tutkijoiden lemmen liekkien leimahdusta. Usean yhteistyövuoden jälkeen Nelson O'Connor hairahtaa simpsakan työkaverinsa Eva Whiten kanssa sänkyyn. Yhden illan kännipanon seurauksena Eva rakastuu lihavaan ja epäsiistiin Nelsoniin. Se on moro, hän sanoo kohta entiselle suhteelleen.

Suuremman, oikeastaan ainoan mielenkiinnon herättää arkkitehdin elämänvaiheet, jotka hän kuvailee aina sieltä lähtien kun muistaa. Hänen kuvailema, aluksi harmittomalta vaikuttava mielikuvituskaveri saa hiljalleen erikoisia piirteitä. Tämä ”Muusa” tarjoaa Isackille selviytymiskeinoja ja mahdollisuuksia, joita poikaraasu tarvitseekin. Hän elää siskonsa kanssa ilkeiden, suorastaan sadististen sijaisvanhempien perheessä. Heidän pahansuopaisuuttaan voisi pitää liioiteltuna, ellei jostain vastaavasta olisi saanut lukea vasta pari päivää sitten iltapäivälehdestä.

Kirjailija leikittelee toden ja kuvitellun, sekä terveen ja sairaan mielen rajamailla, kun Muusa pyrkii ilmestymään päähenkilölle myös hetkinä jolloin se ei ole soveliasta. Nyt jälkikäteen ajatellen keskustelun aiheeksi sopisikin: oliko Muusa yliluonnollinen ilmestys, vai traumaattisen lapsuuden kokeneen ihmisen mielentuotos, harhaisen ihmisen kuvitelmaa? Kallistun jälkimmäisen kannalle.

Laulava ääni olkapäälläni on tärkeä romaani, vaikkei ehkä itsenäisenä teoksena. Uskon, että kirjailijan kaikki tuotokset ovat kytköksissä toisiinsa, aina alkaen ensimmäisistä ”karmeista teksteistä”, kuten Peura alkuaikojen kirjoitelmiaan kuvaa. Ilman niitä ei olisi käsillä olevaa romaania. Ilman niitä ei hänen tuleva mestariteoksensakaan koskaan syntyisi. Uskon, että jos tämä Helsingin seudulla asusteleva historianopiskelija vain jaksaa latoa tonnin päiviä (hän nimittäin pyrkii kirjoittamaan tuhat sanaa päivässä), alkaa tulostin ennen pitkää sylkeä priimaa kerrontaa. Jo nyt Stephen Kingin hengessä tapahtuvat vierailut rinnakkaisessa maailmassa ovat hienoja, leikittely yliluonnollisella sujuu ja loppukin kumartaa kauhugenrelle. Paha ei katoa koskaan.

Ei haittaa, vaikka tekstiin on jäänyt jonkin verran täytesanoja. Silläkään ei ole väliä, jos henkilöhahmojen toiminta on turhan teatraalista. Kaikkineen luhistumisineen, itkun tyrskähdyksineen ja syleilyineen tunnelma on kuin mustavalkoisessa suomifilmissä. Menin makuuhuoneeseen ja laskin itseni hitaasti sängylle. Okei, tyyli voi olla harkittuakin, mene ja tiedä. Ehkä saan tilaisuuden vielä kysyä sitä maestrolta.

Yhtä lailla harkittua voi olla tapa, jolla Peura panee Isack Newcomen kuvailemaan päiväkirjateksteissä tekemisiään. Niissä mies ei pelkästään kerro mitä on tehnyt, vaan ennemminkin tarkastelee itseään, omia reaktioitaan, melkein kuin itsensä ulkopuolelta. Päiväkirja itsessään tuo mieleen esimerkiksi Bram Stokerin ja Sheridan Le Fanun ajan esitystavan. Kirjeet ja sähkeet, sanelut ja lehtijutut, kuten myös päiväkirjat toivat jo silloin ja tuovat edelleen toden tuntua, kuin kaikki olisi dokumentoitu sellaisena kuin se oikeasti tapahtuu. Pakko myöntää, jouduin toistuvasti muistuttamaan itseäni, että Newcomen elämänvaiheet ovat lähimenneisyydestä, eivät 1800-luvulta. Hyvä niin.


( Päivitetty: 07.09.2013 19:26 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com