Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

Subscribe RSS

 Profiloinnin käsikirja kotiin ja kadulle
24.10.2013 09:18 | Mika Kähkönen

Jaana Haapasalo: Kriminaalipsykologia

PS-kustannus 2008. 287 s.

 

Osallistuin pari kuukautta sitten työpaikan järjestämään AVEKKI-koulutukseen. Koulutus on suunniteltu antamaan valmiuksia kohtaamaan väkivallan uhkaa työntekijänä, sekä selviytymään, kun uhka muuttuu todelliseksi. Paripäiväinen koulutus oli käytännönläheinen ja antoisa, mutta muistikirjaan tarttui muutakin kuin sidontaotteita. Ohjaajat olivat varanneet katseltavaksi alaa sivuavia teoksia. Yksi niistä oli Kriminaalipsykologia.

Kriminaalipsykologialla tarkoitetaan tieteenalaa, joka tutkii rikollista käyttäytymistä. Jaana Haapasalon kirja on ensimmäinen rikollispsykologinen suomenkielinen teos, jossa käydään läpi eri rikollisuuden lajit aina rattijuopumuksesta sarjamurhiin. Tieteellisen tutkimuksen keinoin kirja erittelee syitä ja seurauksia, millaiset olosuhteet tarvitaan, että riski rikolliselle käyttäytymiselle kasvaa. Toistuvasti Haapasalo palaa traumamalliin, jonka perusteella voidaan vetää viiva varhaisten traumakokemusten ja myöhemmän rikollisen käyttäytymisen välille. Tutkimusten tulokset tosiaan osoittavat, että lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu, väkivalta ja laiminlyönti lisää riskiä syyllistyä rikoksiin myöhemmin. Monesti tällaisissa lapsuuden kodeissa kärsitään alkoholismista, huumausaineongelmista, mielisairauksista ja työttömyydestä – yhdessä tai erikseen. Samat havainnot toistuvat kautta linjan, puhuttiinpahan sitten väkivalta- seksuaali- tai omaisuusrikoksista. Mieleen tuli Marko Kilven uutuusromaani Kuolematon. Taipumus ei tosiaankaan kuole koskaan.

Itselleni kirja antaa ennen kaikkea lähteitä. Aikaisemmin olen lukenut ihastellen amerikkalaisdekkaristien profiloijista, miten tarkkaan he piirtävät rikollisesta hahmon. Eikä käsitys ole valjastettu pelkästään kuvitteellisen kirjallisuuden ja elokuvien maailmaan, vaan myös tosielämään. Tosin kysymyksessä ei ole tieteelliseen tutkimukseen liittyvä tekniikka, vaan enemmänkin kokemukseen ja aikaisempiin rikoksiin perustuva perstuntuma. FBI on väittänyt profilointinsa osuvan jopa 80% tarkkuudella, tosin he eivät ole altistaneet tutkimuksiaan kenenkään ulkopuolisen tarkasteltavaksi – varsinkaan tieteen edustajien.

Varmasti jokaiselle dekkareita lukeneelle on muodostunut käsitys rikoksesta epäiltyjen joukon rajaamisesta. Yhtä moni voi myös itseään profiloijaksi kutsua ja miettiä millainen rikollinen on kysymyksessä, miten hän toimii ja miksi? Sitä voi harrastaa vaikka Haapasalon kirjan kanssa. Itse tunsin kirjaa lukiessa ristiriitaista tyydytystä. Asiantuntijoiden esittämät rikollisten ja rikosten uhrien profiilit nimittäin täsmäävät henkilöhahmoihini. Joka kerta, kun käydään rötöstelemään, se perustellaan itselleen jotenkin. Sama koskee vakavampiakin rikoksia, aina murhaan saakka. Perusteluista on löydettävissä tiettyjä samankaltaisuuksia. Monesti sitä edeltää poikkeava ajatusmalli, joka vääristää perustelutkin. Voidaan vaikka ajatella, että uhri ansaitsee kohtalonsa, tai haluaa sitä. Tehdään palvelus.

Pitää muistaa, että tosielämä ja keksityt tarinat ovat eri asia. Itse luulin lukiessani, etteivät raa'atkaan kuvaukset rikoksista kosketa, koska lueskelin kirjaa vaikka syödessäni. Sitten heräsin teloituspainajaisesta. Pääsi kieltämättä yllättämään.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com