Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
27282930123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Subscribe RSS

 Jos taidot ei riitä, tai ei onnistu
16.04.2014 16:58 | Mika Kähkönen

Pasi Koivunen (toimittanut Jarmo Uusi-Rintakoski): Ylitä itsesi: itsehypnoosin avulla parempaan suorituskykyyn, iloon ja mielen tyyneyteen

Gummerus 1996. 202 s.

 

Hypnoosi ja itsehypnoosi ovat pinnalla. Ei tarvitse kuin vilkaista tv- ja kurssitarjontaa. Puhutaan mindfulnessista ja nauretaan ihmisille, jotka saadaan tekemään totutusta poikkeavia tekoja hypnoosishowssa. Samaan asiaan antaa oman näkökulmansa suggestoterapeutti Pasi koivunen, Jarmo Uusi-Rintakosken toimittamassa kirjassa Ylitä itsesi: itsehypnoosin avulla parempaan suorituskykyyn, iloon ja mielen tyyneyteen.

Kirjan julkaisusta tulee tänä vuonna kahdeksantoista vuotta, mikä ei ole mitään ilmiön koko historiaan verrattuna. Leo Hildén esittää kirjassaan Hypnoosi, parantava vaihtoehto (Otava, 1987) esimerkkejä hypnoosiin ja suggestioon verrattavia löydyksiä varhaispaleoliittikauden (40000-10000 eKr.) luolapiirroksista. Niissä on kuvattu uskonnollisia kultteja, henkiä, demoneja ja tabu-säännoksiä. Kaikki nuo kertovat tuon ajan ihmisten mielikuvitusmaailmasta, suggestiosta ja itsesuggestiosta, suhteessa elämään ja ympäristöön. Pasi Koivunen perehtyy aiheeseen esi-isiämme käytännönläheisemmin. Voidaankin puhua tavallaan huoltokirjasta.

Koivunen käy läpi perusperiaatteita ja teoriaa: millä mekanismeilla hypnoosi vaikuttaa psyykkeeseen. Hän käyttää hyväkseen omia kokemuksiaan, mutta viittaa myös Sigmund Freudin alitajuntakäsitteeseen, jota ei voi edelleenkään ohittaa. Hän esittää konkreettisia keinoja, joilla saadaan suorituskykyä vapautettua ja minä-kuvaa kohenemaan, muttei tyrkytä. Minäkuvahan tarkoittaa vähän samaa kuin asenne, mikä tarkoittaa taas tapaa suhtautua asioihin. Yleinen asenne on puolestaan stereotypia, josta voi muodostua havaintoja ja kokemuksia kahlitseva viitekehys.

Hän korostaa, että lopullinen päätös omista tekemisistään on ihmisellä itsellään. Menetelmien onnistumisen kannalta oma tahto onkin kaikkein tärkeintä. Kaikki suggestio on itsestään lähtevää. Sitä paitsi, jos et pysty kuvittelemaan onnistumisen kokemusta, on vaikea myös onnistua. Teoksessa puhutaan ”ikään kuin” -ajattelusta. Pelataan mielikuvilla, eli pidetään tavoiteltua tilaa totena. Suomeksi: kuvitellaan itsestään liikoja (oma tulkinta). Ei sovi suuhun, ainakaan pureksimatta.

Onnistumisen esteet ovat hyvin samantyyppisiä, niin huippu-urheilussa, kuin luovassa toiminnassakin. Harjoitella pitää ja hioa tekniikkaa, tehdä sitä perustyötä, mutta kun suorituksia pyritään parantamaan, saattaa suurimmaksi esteeksi muodostua alitajuiset vääristymät ja ajatusmallit. Koivunen puhuu huonosta minäkuvasta ja ylivireydestä, eli ei uskota omiin mahdollisuuksiin, eikä kyetä keskittymään ja käyttämään omia voimavaroja oikein. Kohti uusia pettymyksiä, niin kuin nykymuodikkaasti sanotaan.

Sanonta käy hyvänä johdatteluna negatiiviseen suggestioon, jossa asetetaan keinotekoisia esteitä onnistumiselle. Puhutaan haamurajoista. Asiantuntijat kommentoivat kilpaa, että jokin aika, tai pituus on mahdoton rikkoa. Koivunen käyttää esimerkkinä ruotsalaisen Lars-Erik Uneståhlin kuvausta minäkuvan ja odotusten välisestä yhteydestä koulumaailmassa. Koululuokan uudelle opettajalle oli syötetty pajunköyttä, että luokka jakautui tasoryhmiin: lahjakkaisiin, normaalilahjaisiin ja heikkolahjaisiin. Todellisuudessa oppilaat olivat ryhmissä sattumanvaraisesti. Miten kävi? Huonosti. Muutaman ajan jälkeen ryhmät alkoivat vaikuttaa juuri sellaisilta kuin opettajalle oli kerrottu. Opettaja alkoi suhtautua eri tavalla lahjakkaina ja heikkolahjaisina pidettyihin lapsiin. Samalla myös opettajan asenne heijastui oppilaiden minä-kuvaan. He pitivät itseään joko huonoina tai hyvinä. Kuulostaa leimaamiselta. Itsekin opin tuntemaan itseni liikunnanopettajan suussa niinä mopopoikina. Nyt olen juossut yhdeksän maratonia. Ryhäselle terveiset. Kiss My...!

Kirjoitushommissa meikäläiselle riitti uskon kohotuksena keskustelupalstan tokaisu, että jos et ole ihan urpo, tai päästäsi sairas, saat takuulla jossain vaiheessa kirjasi kustantajien listalle. En laskenut itseäni kumpaankaan kategoriaan. Ja miten kävi, häh? Listalla ollaan, vaikken edelleenkään ole joka hetki noista kategorioista varma.

Käy vilkaisemassa myös kirjoitukseni John Daido Loorin kirjasta Zen ja luovuus: kehittyminen taiteen polulla, sekä juttu Sidney Petrien ja Robert B. Stonen kirjasta Hypnoosi auttaa. Noissa zen-jutuissa on muuten aika paljon samaa näiden suggestiohommien kanssa. Sanokaa joku, jos miulla menee innostus näistä asioista liian pitkälle.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 5.000




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com