Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

Subscribe RSS

 Panttivankina paratiisissa
28.05.2014 22:26 | Mika Kähkönen

Risto Vahanen, Seppo Fränti: Jolo - "No panic, just relax"

Tammi 2000. 263 s.

 

Huhtikuun kahdeskymmenenkolmas päivä vuonna 2000 Risto Vahasen ja Seppo Fräntin sukellusmatka Sipadanin saarille sai odottamattoman käänteen. Miehet tulivat yhdessä muiden sukellusturistien kanssa siepatuiksi. Siitä alkoi heidän 140 vuorokauden helvetti Jolon saarella. Miehet pitivät päiväkirjaa tapahtumista, minkä lisäksi Seppo kuvasi panttivankielämää lukuisissa piirustuksissaan. Miehet kokosivat kokemustensa pohjalta kirjan, joka on Suomen mittakaavassa ja miksei laajemminkin varmasti ainutlaatuinen.

Kun teoksen sisältöä pitää kuvata, tulee ihan ensimmäisenä mieleen epätietoisuus, jonka keskellä miehet joutuivat elämään. Oikeastaan koko aikana, jos ymmärsin oikein, he eivät tienneet kuka kaappauksen takana oli. Abu Sayyaf, tai jotain. Sissit nimittivät itseään Islamilaisiksi vapaustaistelijoiksi, vaikka monet heidän tekonsa rikkoivat Islamin uskoa. Harvat heistä edes rukoilivat, mikä näin länsimaalaisittain on yksi tunnusomaisimmista Islamin piirteistä. Porukan älykkyys ei olisi riittänyt suunnittelemaan moista operaatiota. Epäilyt kohdistuivat paljon ylemmäs, aina Filippiinien hallitusta, salaista poliisia ja kuvernöörin joukkoja myöten. Vaatimus oli parantaa saariryhmän elinolosuhteita, antaa niille itsenäisyys ja tietysti rahaa.

Epätietoisuutta lisäsi myös lupaukset vapautuksesta. Jotain pystyi kuvittelemaan aikaisempien panttivankien kohtaloista, eli retken pituus saattoi olla mitä vain parista viikosta muutamaan kuukauteen. Suosikkiennuste oli kaksi viikkoa, jonka jälkeen vapautuminen siirtyi kahdella viikolla ja taas kahdella viikolla. Väliin mahtui leiripaikan siirtoja, pakenemista tulitaistelun alta, kuoleman pelkoa ja epäluuloja, joista suurimmalle osalle löytyi todelliset perusteet. Aina epäilykset eivät kohdistuneet pelkästään sisseihin, vaan myös muihin panttivankeihin. Oli normaalia, että sissit valikoivat panttivangeille lähetetyistä elintarvikelähetyksistä itselleen parhaat päältä. Sen lisäksi tavaraa hävisi myös vankien kesken. Jos paikalla vierailleiden toimittajien kautta avautui mahdollisuus olla yhteydessä omiin lähimmäisiin, solidaarisuus jakautui kansallisuuksien mukaan. Häntäpään pisteet menevät tässä kohtaa Saksaan.

Tartuin Vahasen ja Fräntin kokoamaan teokseen tiedonkeräysmielessä. Halusin tietää miten ihminen käyttäytyy joutuessaan miesten asemaan. Vahasen tulkinta on, että niin rationaaliset, kuin herkät ja taiteelliset piirteet korostuvat pitkässä vankeudessa, mikä on varmasti täysin totta. Oikeastaan miehet edustavat tässä suhteessa ääripäitä. Siinä missä Fränti antoi vihan näkyä ja kuulua, suhtautui Vahanen tilanteeseen ratkaisukeskeisesti; miten huolehditaan juomaveden, ruuan ja puhtauden riittävyydestä, tai miten pysytellään sissien kanssa turvallisissa väleissä. Fräntin vihanpurkaukset näkyvät parhaiten hänen piirroksissaan, mutta myös päiväkirjamerkinnöissä, jotka ovat suorasanaisuudessaan suorastaan riemastuttavia. Ei voi moittia. Mietin vain, miten itse käyttäytyisin samassa tilanteessa, enkä halua tietää.  


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com