Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Subscribe RSS

 13.08.2014 21:22 | Mika Kähkönen

Marko Hautala:Itsevalaisevat

Tammi 2008, 239 s.

 

Jos nimesi on Marko ja kirjoitat, on iso todennäköisyys, että tulen jossain vaiheessa lukemaan kirjojasi. Ensin Marko Kilpi. Sitten Marko Leino ja nyt Marko Hautala. Voitaisiin puhua trilogiasta. Mietin, mistä tämä kolmas tuli. Ehkä Hautalan kirjat ovat olleet riittävän paljon esillä. Kansikuvat ovat olleet meikäläiseen vetoavia, minkä johdosta olen olen ottanut kirjan käteeni. Luonnollinen seuraamus tästä on, että olen lukenut takakannen. Myös aiheet ovat olleet mieleen. Pitäisi joskus lukea -ajatus on jäänyt ilmaan ja sen aika on tullut nyt.

Itsevalaisevat taitaa olla esikoisteos, ainakin romaanin mittakaavassa. Tapahtumien kuvailun saa aloittaa perheenisä, Elias Rosvik, joka on juuri jättänyt salarakkaansa nro 5:n. ja on palailemassa kotiaan kohti, kun näkee sateen vääristämän kuvajaisen autonlasista. Keltaiseen sadetakkiin pukeutunut nuorukainen muistuttaa kovasti hänen tytärtään Iiristä. Tyttö kulkee miehen kanssa ja pian katoaa hänen näköpiiristään, kuten koko elämästä. Havaintonsa kanssa Elias on puun ja kuoren välissä. Jos hän paljastaisi sen, hänen täytyisi perustella liikkumisensa juuri tuolla alueella tuohon aikaan. Sen vuoksi hän alkaa itse etsiä tytärtään, mutta tuloksetta. Aluksi hän ei pääse tätä outoja viestejä lähemmäksi. Siihen se olisi saanut jäädäkin, hän voisi toivoa, kun törmää nuorten outoihin riitteihin myöhemmin.

Näkökulmahenkilön vuoroon pääsee myös Maaria, Eliaksen salarakas, jonka psykoterapeutin vastaanotolle tullee väkivaltaiseksi muuttunut Maunu. Pojan puheet ovat vähintäänkin yhtä outoja kuin Eliaksen kuulemat puhelinviestit. Toisistaan tietämättä sekä Elias, että Maaria tutkivat kaveruksia. Maunu ja Iiris ovat tavanneet toisensa aikaisemmin rippikoululeirillä, jonka ajalta tapahtumat ovat saaneet alkunsa. Molemmat nuoret saavat puheenvuoronsa. Nuorten puheenvuorot ovat yllättävänkin laajoja, mikä ei missään nimessä ole huono juttu. Päinvastoin. Samaistuin epävarmaan Maunuun. Nyt sen voi myöntää, kun ikä on kasvattanut itsetuntoa.

Vaikka kirjan julkaisusta on aikaa jo kuusi vuotta, saattaa joku uusi lukija löytää sen (niin kuin minä), joten en paljasta juonta tämän enempää. Tykkäsin. Mielestäni näkökulman vaihdokset toimivat ja jättävät juuri sopivalla tavalla asioita ilmaan. Myöhemmin toinen näkökulmahenkilö ottaa niistä kopin ja lukija saa ahaa-elämyksensä. Henkilöhahmojen mielenliikkeet saivat miettimään, mikä on heidän päästään lähtöisin, mikä ympäröivästä todellisuudesta. Kauhuefektejä: kyllä. Hiippailua: kyllä. Siihen tarkoitukseen vanha teurastamo on suorastaan luotu. Kirjan teemat ovat pysyneet ajankohtaisina. Samoilla kalavesillä ovat muutkin Markot myöhemmin liikkuneet. En sano enempää.


 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com