Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

Subscribe RSS

 20.12.2014 15:25 | Mika Kähkönen

 

Marko Hautala: Kuokkamummo

Tammi 2014. 328 s.

 

Tapahtui kolmantena yönä yövuorojen jälkeen. Olin jo ehtinyt huokaista, että tällä kertaa selvisin ilman unihäiriöitä. Takana oli kaksi liiankin hyvin nukuttua yötä. Asetuin illalla peiton alle ja ajattelin lukea pari lukua Marko Hautalan teosta Kuokkamummo. Suunnitelma onnistui aina siihen saakka, kunnes olin laittanut kirjan pois, sammuttanut lukuvalon ja ottanut sopivan asennon nukahtamista varten. Ja siitähän ei tullut mitään. Parinkymmenen minuutin pyörimisen jälkeen nousin olohuoneen puolelle ja jatkoin lukemista kynttelikön valossa. En tiedä olenko joku rajatilapersoona, vai tekikö värikäs mielikuvitus vain temppunsa, koska kiinnitin kohta huomiota sälekaihtimiin. Sohva, jossa makailin on ikkunan alla, niin että jos kaihtimet on suljettu alaspäin, niiden raosta näkee ulos. Entä jos joku katsoisi sieltä, tuijottaisi? Joku vastaava kuin kirjan kannessa. Kansilehti lojui lattialla sohvan vieressä. En korjannut kaihtimien asentoa, mutta kansilehden käänsin nurin. Minä, mies, 40+. Yhtälailla olisin voinut olla neljätoista.

Ikävääristymä sopii hyvin romaanin aiheeseen, jossa keski-iän kynnyksiä lähestyvät Samuel ja Maisa joutuvat (kumpikin tahollaan) palaamaan nuoruutensa Suvikylään ja Patteriniementielle. Samuelin isä on juuri kuollut ja mies menee kokoamaan isän jäämistöä, josko sieltä löytyisi jotain säilyttämisen arvoista. Videokasetti 28 vuoden takaa muuttaa suunnitelmat. Samuel näkee itsensä ja tuon aikaisen tyttöystävänsä Julian viisitoistavuotiaina. Tytöllä oli silloin tapana kuvata kaikki. Siis kaikki, mistä syystä Samuel haluaa tuhota nauhan, muttei tee sitä. Isä on poissa, kuten Juliakin, mutta menneisyys ja sen tapahtumat elävät edelleen. Tallenteen katselu saa Samuelin epäilemään nykytapahtumia ympärillään. Todellisuus hämärtyy ja hänen on saatava selville miten kaikki tapahtui.

Maisan paluu Suvikylään tapahtuu taas vapaaehtoisesti. Ainakin hän kuvittelee niin, kun ehdottaa tutkimuskohdetta professorilleen. Hän haluaisi tutkia sukupolvelta toiselle siirtynyttä uskomusta Kuokkamummosta, joka tappaa lapsia. Uskomukselle hänellä on todisteitakin, jopa omakohtaisia. Sellaisesta käy yli vuorokauden kestänyt vankeus pimeässä kellarissa. Kokemus ei edelleenkään ole päästänyt häntä otteestaan. Hän haluaa todistaa professorilleen, ettei kysymyksessä ole pelkkä kummitusjuttu ja alkaa kerätä sitä varten todisteita. Arvatkaa kannattaako?

Hautalan teksti on kuin korvamato. Tätäkin kirjoittaessa laitoin television päälle, ihan pelkästään taustaäänien vuoksi. Vanha omakotitalo kun ei koskaan ole äänetön. Kaikellehan löytyy luonnollinen selitys - ihan niin kuin kirjan tarinassakin, jossa mielenterveys rakoilee, väsymys tekee temput, uni ja valvemaailma sekoittuu, päihteet sotkevat ajatuksia, tai sitten tapahtuu muuta, jota ihmismieli ei voi käsittää. Hautala temppuilee eri todellisuuksien rajanvedolla ja tekee sen kauhukertomuksien perinteitä kunnioittaen. Mielleyhtymiä syntyy aina Stephen Kingistä American horror storyyn, nimenomaan sen ensimmäiseen kauteen ja siihen taloon. Te tiedätte.

Talosta puheenollen kirjailijan miljöövalinnat ovat osuvia, kuin myös varhaisnuorten ja keski-ikäisten elämänmenon kuvauksetkin. Hautala ei kaihda arkojakaan alueita. Mainitsematta ei voi jättää ajankuvaa 80-luvulta, eikä lähiökuvauksia. Sosiaaliset erot kerros-, rivi- ja omakotitaloalueiden välillä kuvantuu todenmukaisesti. Vaikka aikatasoja löytyy kirjan sivuilta useampiakin, ne eivät yllättävää kyllä sekoitu keskenään. Itselleni on sanottu, että jos niitä on enemmän kuin kaksi, liikutaan riskirajoilla. Siinäkin on siis reunaehtoja.

Suomi oli tänä vuonna Frankfurtin kirjamessujen teemamaana. Messuilla julistettiin tieto, jonka mukaan Hautalan teoksesta on myyty käännösoikeudet Yhdysvaltoihin. Siellä se tulee ilmestymään ensi syksynä nimellä Granny Hatchet. Olisipa hienoa jos Hollywoodin väki löytäisi Suomen uutena Japanina. Sehän on toiminut heille tähän saakka kauhukertomusten suhteen nousevan auringon maana.


 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi plus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com