Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

Subscribe RSS

 Se on itse hirviö, joka toisesta sanoo
27.09.2014 19:28 | Mika Kähkönen

Mereta Mazzarella: Sielun pimeä puoli

(Själens nattsida – Om Mary Shelley och hennes Frankenstein, 2014)

Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta suom. Raija Rintamäki. Tammi 2014. 245 s.

 

Pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita Merete Mazzarella on tehnyt pitkän uran suomenruotsalaisen kirjallisuuden rehtorina Helsingin yliopistossa ja on väitellyt tohtoriksi aiheenaan ruotsalainen nobel-kirjailija Eyvind Johnson (Piti vilkaista Wikipediasta). Lisäksi hän on uuttera ja palkittu kirjailija, jonka teokset pureutuvat ajan ilmiöihin ja ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Syksyn 2014 uutuusteoksista bongaamani Sielun pimeä puoli kuvaa Frankenstein -teoksen syntyvaiheita, sekä sen luojan Mary Shelleyn elämää. Tämän lisäksi Mazzarella tulkitsee kirjassaan hirviö-ilmiön merkitystä menneistä ajoista nykypäivään. Yllättävän moni asia löytää verrokkinsa arkisesta elämästä tänäänkin.

Mary Shelley syntyi kirjailijaperheeseen ja varttui uusperheessä. Hänen äitinsä feministikirjailija Mary Wollstonecraft kuoli pian synnytyksen jälkeen lapsivuodekuumeeseen. Kun Mary oli kuudentoista, hän ihastui aatelisperheen mustaan lampaaseen Percy Bysshe Shelleyn. Percyn kiinnostuksen kohteet liikkuivat okkultisten tieteiden, taikuuden, noituuden ja galvanismin ympärillä. Mies jätti vaimonsa ja lapsensa Maryn vuoksi. Ylipäätäänkin tuon ajan uskollisuus-uskottomuus -käsitteet tuntuivat olevan löyhempiä. Itsetuhoiset ihmissuhteet ja skandaalit täyttivät Marynkin elämän. Sen lisäksi Maryn elämää leimasi lukuisat menetykset. Malaria, punatauti ja kurkkumätä tappoi lapset käsiin.

1800-luvulla(-kin) pidettiin erilaisuutta ja kaikkea vierasta pelottavana ja outona. Tuohon aikaan se vain korostui. Oma elämänpiiri oli suppeampi. Kuvaukset matkoilta ja siellä tavatuista ihmisistä saivat lisämausteensa. Ilmiössä oli selviä rasistisia piirteitä. Tarina Frankensteinista ja hänen hirviöstään sai alkunsa 1816 Genevejärven rannalla Villa Diodatissa, jonne Mary oli runoilijamiehensä kanssa kutsuttu lordi Byronin vieraaksi. Mukanaan oli tuppaantunut myös hänen siskonsa Claire, sekä kirjailijanurasta haaveileva lääkäri Polidori (ei mies menestynyt lääkärinäkään). Läpi elämänsä Mary oli saanut kuulla kauhusävytteisiä kertomuksia. Huvilalla hän kuunteli salaa miesten keskustelua. Ajatus leikkimielisestä kilpailusta syntyi: kuka keksii jännittävimmän tarinan. Voittajahan meillä onkin jo tiedossa. Polidorin puolustukseksi on vielä sanottava, että hänen luomansa ensimmäinen englanninkielinen vampyyritarina toimi aikanaan innoittajana Bram Stokerin Draculalle.

Vaikka elävän olennon luominen keinotekoisesti kuulostaa ajatuksena epäuskottavalle, löytyvät ainekset sellaiselle Maryn omasta elämästä, sekä aikansa ilmiöistä ja teoksista. Tärkeä osuutensa Mary Shelleyn mestariteokselle löytyy myös kreikkalaisesta mytologiasta, jonka titaani Prometheus muovasi savesta ihmisen. Frankensteinissa ja hänen olennossaan on tunnistettavissa kaksoisolentoteema, jota myöhemmin samalla vuosisadalla käyttivät ainakin Robert Louis Stevenson Tohtori Jekyll ja Mr. Hydessään, sekä Oscar Wilde Dorian Grayn muotokuvassa. Vaikka kirjan Frankenstein leimaa luomuksensa ”poloiseksi” ja ”kurjaksi hirviöksi”. Mazzarella väläyttää, että ilman noita sanoja olennon voisi nähdä viattomana lapsena, joka vain yrittää vedota ihmisiin, heistä ensimmäisenä luojaansa. Hän, tai siis se tulee torjutuksi, yhtä lailla kuin hylätyksikin ja tuntee inhimillistä pelkoa jäädessään yksin. Olosuhteet pakottavat sen myöhemmin julmiin tekoihin ja olento alkaa toimia tavallaan odotusten mukaisesti. Sekin muuten on tuttu piirre ihmisissä.

Itse keksin verrata Frankensteinin luomisprosessia kirjoittamiseen. Joo, joo. Samalla lailla kirjailijat puhaltavat elämää henkilöhahmoihinsa ja luovat heidät keinotekoisesti tyhjästä. Varmasti prosessiin kuuluu vaiheita, joiden aikana he haluavat hylätä olentonsa, jos heistä ei kehity riittävän aitoja ja syviä. Jos lukija ei samaistu heihin, tai he eivät herätä myötätuntoa, ovat hekin poloisia ja kurjia hirviöitä.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com