Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 Kirjeenvaihtoa sarjamurhaajan kanssa
28.11.2014 18:49 | Mika Kähkönen

Belinda Bauer: Hautanummi

(Blacklands, 2010)

Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. Karisto 2011. 355 s.

 

Walesissa asusteleva Belinda Bauer ei halunnut esikoisdekkaristaan rikosromaania. Toimittajana ja tv- sekä elokuvakäsikirjoittajana työskennellut Bauer sai innokkeensa kirjaan tv-haastattelusta, jossa kauan sitten murhatun lapsen äiti kertoi tunnoistaan. Kirjailija alkoi miettiä miten lapsia tappavan pedofiilin teot vaikuttaisivat lähipiirin elämään. Mieleen piirtyi rikkonainen perhe. Hän samaistui teini-ikää lähestyvään poikaan, jonka eno kadonnut lapsena. Enon epäillään tulleen murhatuksi sarjamurhaajapedofiilin toimesta. Kaikkia lapsia ei silloin löydetty.

Tarina ei ole totta. Sen Bauer on katsonut tarpeelliseksi kertoa jälkisanoissaan. Tulkitsen sen niin, että valitettavasti teoksen vaiheet voisi hyvinkin yhdistää johonkin, tai joihinkin tosielämän tapahtumiin. Kirjan päähenkilö 12-vuotias Steve on ottanut tehtäväkseen löytää 19 vuotta aikaisemmin kadonneen Billy-enonsa. Pojan isoäiti uskoo, että Billy on yksi paikkakunnalla liikkuneen sarjamurhaajan uhreista. Niinpä Steve kulkee lapion kanssa pitkin Exmoorin nummia ja toivoo, että löydettyään ruumiin, mummi saisi rauhan. Hän saa kuningasajatuksen kirjoittaa tuomiotaan kärsivälle Arnold Averylle ja yllätyksekseen saa tältä vastauksen. Ilman vastinetta sarjamurhaaja ei aio jäädä. Pojan huomio herättää vanhat sadistiset himot ja halut eloon. Molemmat, sekä Steve, että Arnold Avery kuvittelee ohjaavansa kirjeenvaihtoa haluamaansa suuntaan. Se, kumpi voittaa, millä keinoilla ja millä hinnalla jääköön luonnollisesti mainitsematta.

Kirjan päähuomio on ristiriitaisen perheen kuvauksessa pojan silmin. Perhe on alempaa sosiaaliluokkaa ja siihen kuuluu mummin ja Steven lisäksi hänen äitinsä Lettie, pikkuveli Davey, sekä satunnaiset äidin kaverit – heistä tärkeimpänä viimeisin Jude-setä. Mummi ei näe eläviä lapsia ympärillään, vaan on odottaa edelleen poikansa palaamista. Jopa Billyn huone on entisellään, aina keskeneräistä Lego avaruusasemaa ja avattua Viisikko-kirjaa myöten. Huoneeseen kajoaminen on rikos. Kasvatusmetodit ovat esihistorialliset ja perustuvat kuritukseen, niin henkiseen kuin ruumiilliseenkin. Tärkeä osansa kirjassa on myös Steven kaverisuhteilla, pahojen poikien pelolla ja kiusaamisella. Toinen tärkeä näkökulmahenkilö on sarjamurhaaja Arnold Avery. Vankilakuvaukset tuovat kerrontaan tarpeellista vaihtelua. Averyn aivoitukset varmistavat, että käsissä on todellakin rikosromaani, ei nuorisokirja, vaikkei sellaisessakaan mitään vikaa olisi. Luulen, että molemmat ulottuvuudet on tarvittu, kun on mietitty vuoden parhaalle Britanniassa julkaistulle englanninkieliselle rikosromaanille myönnettävän Gold Dagger-palkinnon saajaa ja on päädytty Hautanummeen. Hyvä valinta.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com