Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
29123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

Subscribe RSS

 Äidin kohtalo ei jätä rauhaan
16.03.2016 21:59 | Mika Kähkönen

Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni

Like 2013. 301 s.

 

Antikvariaatit ja kirjakauppojen löytökorit tarjoavat joskus aarteita. Synkkä niin kuin sydämeni on Parantajan jälkeen jo toinen Antti Tuomaisen jännitysromaani, jonka saalistan löytökorista. Tuomaisen uusimman, viime vuonna ilmestyneen romaanin Kaivos kohdalla erehdyin luottamaan taas joulupukkiin. Sain urheilukerraston ja sukkia. Nyt kun olen tutustunut Kaivoksen edeltäjään, taidan jättää nuukailun ja painella kirjakauppaan.

Monet ovat jo lukeneet teoksen Synkkä niin kuin sydämeni, mutta kertaan silti mistä siinä kysymys. Aleksi Kivi on menettänyt äitinsä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tuohon aikaan 13-vuotias poika muodosti oman käsityksensä äidin katoamisesta. Mieleen on painunut kuva Henrik Saarisesta, rikkaasta bisnesmiehestä, jonka kanssa äiti oli ollut ennen kuolemaansa tekemisissä. Vuodet ovat vain vahvistaneet tuota kuvaa, eikä ajatus Saarisesta äidin murhaajana jätä rauhaan, ennen kuin totuus on selvillä. Aleksi saa tilaisuutensa talonmiehen pestistä. Hän soluttautuu Saarisen sisäpiiriin miehen kartanolle. Merenrantamaisemiin muodostuu kissa-hiiri-leikki, joka jää vaille vertaansa.

Markkinointilausahduksena käytetään usein - jopa liikaa - tokaisua: teosta ei malta laskea käsistään. Todella harvoin se pitää paikkaansa. Tällä kertaa piti. Mulle on muodostunut tavallaan mekaanikon lukutapa. En mahda sille enää mitään. Kuuntelen rahinoita, kitinää, aistin kaarreominaisuuksia, tärinää ja ohjauksen epävakautta, mietin mistä viat ovat peräisin ja miten ne pitäisi korjata. Vikojen osoittelua vaikeampaa on selventää mistä johtuu, kun homma toimii ja nauttia vain kyydistä. Yritetään.

Tuomaisen maisema- ja miljöökuvaus etsii, löytää ja tutkii tuoreita lähestymistapoja, muttei kaihda vanhoja jo hyväksi todettuja elementtejä. Konteksti ratkaisee. Pienet yksityiskohdat ja havainnot, sekä hetken viipyily istuu kokonaisuuteen. Koko kertomuksen, tai tarinan asetelma on kutkuttava: jatkuva vaaran läheisyys, sekä narahtamisen riski. Henkilögalleriasta löytyy perushahmoja, melkein kuin Cluedo-pöytäpelistä ja heitä on juuri sopiva määrä. Myös järjestys, jossa Tuomainen esittelee heidän yhteyksiä ja osuuttaa arvoitukseen toimii. Lähtökohtaisesti suhde omaan äitiin on juuri se The Ihmissuhde, joka ei jätä ketään kylmäksi ja johon lähes jokainen voi samaistua. Ihme kyllä, vaikka aikatasojakin taisi olla nyt kolme, en mennyt niissä sekaisin. En katso sitä omaksi ansiokseni. Komiikkaa löytyy niukasti, mutta sellaisen osuessa kohdalle, se pudottaa jalat alta, tai sitten mulla on vain erikoinen huumorintaju. Viittaan Miian kohtaamiseen kaupassa, muistatte varmaan.

Loppuun vielä paras lause. Vain dekkareissa voi sanoa, kumpi tiesi toisen tietävän että toinen tiesi mitä toinen ei vielä tiennyt. Mieleen tulee oma vastine helsinkiläisen kirjailijakollegani (rohkenen näin rinnastaa) sanoille. Syksyllä 2016 Myllylahden kautta ilmestyvässä sairaalamaailmaan sijoittuvassa jännitysromaanissani Luonnollinen kuolema on seuraava kysymys. Tunnetko, tai tiedätkö ketään, joka tuntee jonkun sairaalasta? Tuosta lausahduksesta voisi melkein pyöräyttää kisan pystyyn. Arvaa miltä sivulta tuo kysymys löytyy? Lähimmäksi arvannut voittaisi kirjauutuuteni ikiomaksi. Miltäs kuulostaisi?


 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on kaksi plus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com