Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 Juice ja minä
27.02.2015 08:28 | Mika Kähkönen

Antti Heikkinen: Risainen elämä. Juice Leskinen 1950-2006

Siltala 2014. 478 s.

 

Sain Juice Leskisen elämäkerran Risainen elämä joululahjaksi. Kirja on muhkea ja hitaana lukijana sen kahlaamiseen meni toista kuukautta. Se ei ole aika eikä mikään. Asiaa teoksessa riittää ja osa ajastani meni biisibongailuun Youtubesta. En tiennytkään lukevani äänikirjaa.

Nilsiäläinen toimittaja ja kirjailija Antti Heikkinen on tehnyt valtavan työn. Sopivilla hakusanoilla siitä löytyy huolella laadittuja, hienoja ja tarkasti analysoivia lehtikirjoituksia ja kirjablogeja, sekä linkkejä eri medioiden välittämästä informaatiosta. Mieluummin mietin mitä tuo sanankäyttäjä (siis Juice) merkitsee allekirjoittaneelle. Mielelläni näkisin hänessä yhtymäkohtia itseni kanssa, kun nyt minuakin tuo sama instrumentti viehättää. Ja niinhän ihminen toimii, eli poimii totuuksista juuri ne itselleen sopivat. No joo, mulla on maksa kunnossa, enkä muutenkaan ole sinne päinkään, ellei synnyinseudun ilmansuuntaa lasketa. Tykkään väänellä sanoja ja katsoa asioita väärältä puolelta.

Ensimmäiset muistikuvat Juicesta ovat jostain 70-luvun puolenvälin jälkeen, kun rallattelin kerrostalon pihamaalla ekaluokkalaisena nassikkana Marilyniä. Kirjan sivujen edetessä mieleen välähti katkelmia kujeilijasta, jolta ei iskelmälaulukilpailun haastattelutilaisuudessa saanut ensimmäistäkään asiallista sanaa. Totta kai vähän villi pikkuepeli imi tuosta näkymästä silloin itselleen sanavarastoa, jota sitten koulun välitunnin jälkeen pestiin käytävän juomapaikalla. Vieläkin muistan miten opettaja naurahti, kun kysyin tarvitaanko saippuaa. Ei tarvinnut.

Vakavampi Juice tuli elämääni teinivuosina ja aikuisemmalla iällä, kun ajatuksia alkoi häiritä vastakkainen sukupuoli. Pyöränpinnoihin viritelty räpätin ei enää ollutkaan parasta mitä tiesi. Riparilla laulettiin Syksyn säveltä ja vilkuiltiin nuotion yli ihastuttavan näköistä tyttöä, aina kun vain katseelta vältti. Poikuus lähti Rakkauden ammattilaisen aikoihin. Muutenkin samaan aihepiiriin liittyviin seikkailuihin löytyi tuohon aikaan vastine aina Juicelta. Rakastaa sai, sekä kärsiä, muttei unhoittaa. Niinhän Juicekin teki. Taiteilijan sanavalinnat hämmästyttivät (hämmästyttävät edelleen) ja niitä jäi aikuiseksi kasvava nuori mies ihan oikeasti miettimään. Autossa on Juicen kokoelma-cd, nimenomaan niitä synkempiä vuodatuksia. Avovaimo sanoo sitä itsesäälimusiikiksi. Voi olla oikeassakin. Saan kuunnella sitä yksin.

Avovaimosta puheenollen mulle on siunaantunut kolme tytärtä, jotka toisin kuin Juicen jälkikasvu, ovat kaikki samalle naiselle. Tämä ei ole moite, vaan johdanto. Lasten kasvattaminen Joensuussa ja Joensuun seudulla merkitsee nimittäin keväistä musiikkitapahtumaa, suven avausta Laulurinteellä. Tapahtuman soittolista on säilynyt vuosien saatossa jotakuinkin samanlaisena. Ja eikös sieltä Juiceakin löydy. Noin 6000 koululaisen esittämä Haitaribussi on kuulemisen arvoinen. https://www.youtube.com/watch?v=mP4IRdKkhNc


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com