Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 Peli tilttasi
19.03.2015 12:19 | Mika Kähkönen

Anders de la Motte: Peli

(geim, 2010)

Suom. Maija Kauhanen. Seven-pokkari. Otava 2014. 397 s.

 

Sain luettua Anders de la Motten Pelin. Siinä ei pitänyt olla mitään epäselvää. Olin valmistautunut ahmimaan tuon teoksen, mutta toisin kävi. Ähky tuli kirjan puolenvälin jälkeen.

Poliisina, kuin myös yhden maailman suurimman IT-yrityksenkin turvallisuuspäällikkönä toimineen Motten esikoisdekkari kertoo Henrik Petterssonista (HP), joka löytää lähijunasta merkillisen puhelimen. Kännykkä herää tuon vastikään vankilasta vapautuneen hampparin käsissä eloon ja ehdottaa viestin muodossa haluaisiko mies osallistua peliin. Niinhän siinä käy, ettei HP pysty vastustamaan kiusausta ja lähtee toteuttamaan peliin liittyviä tehtäviä. Kaikki alkaa pikkutuhmuuksista. Se mihin kaikki päättyy, alkaa pelottaa, vaikka pelin tuoma tyydytys ja sisäpiirimaine hiveleekin itsetuntoa. Kun kerran on peliin ryhtynyt, siitä on vähän hankala päästä eroon. Ja kun vaaralle alttiiksi joutuu läheinen ihminenkin, on vain yksi vaihtoehto; on pelattava peliä, ei sen mukana, vaan sitä ja sen taustalla vaikuttavia tahoja vastaan.

Eikö kuulostakin hyvältä? Tiedossa olisi hengästyttävää taka-ajoa, salajuonia ja vaihtuvia toimintaympäristöjä. Vika on varmasti minussa, koska en viihtynytkään kirjan parissa. Onhan Ruotsin rikoskirjailija-akatemia kuitenkin palkinnut teoksen sen ilmestymisvuonna esikoiskirjapalkinnolla. Asiantuntijat eivät voi olla väärässä. Ruotsalaiskirjailija kuljettaa tarinaa pääasiassa sisarusten näkökulmista. HP:n isosisko Rebecca on poliisi, joka toimii isokenkäisten turvamiehenä. Näkökulmat vaihtuvat heidän välillä tiheäänkin, ilman että itse juttu etenee varsinaisesti ollenkaan. Tällaisesta saa hitusen keinotekoisen vaikutelman – ihan kuin tarina olisi jumiutunut monttuun, eikä se irtoa siitä ilman edestakaisin heijaamista. Focus on kateissa. Nykyään osataan kyllä mennä suoraan asiaan heti ensimmäisessä luvussa ja koukuttaa lukijaa. Tämä(-kin) kirja kärsii kolmannen vartin ongelmasta, eli puolen välin jälkeen jäädään miettimään mennyttä ja suunnittelemaan tulevaa. Liikaa. Ongelma on yleinen. Painin sen kanssa parasta aikaa itsekin oman käsikirjoitukseni kanssa.

Pelin toinen ongelma on kieli. Kadun puhetyyli sujuu kirjailijalta ja hän istuttaa sen ilman kitkaa HP.n suuhun. Lausahdukset englanniksi värittävät puhetta epäilemättä tarkoituksenmukaisesti, mutta kun enkkua alkaa esiintyä muidenkin hahmojen puhumina ja jopa kaikkitietävällä kertojalla, tulee sietoraja vastaan. C’mon! Kolmas ongelma on liika selittäminen. Mielestäni on laiskan kirjoittajan piirre, jos hän joutuu kertomaan lukijalle erikseen, mikä tunnetila henkilöhahmolla juuri sillä hetkellä on.

Anders de la Motte on käyttänyt romaanissaan paljon kehityskelpoisia aiheita, aina sisarusten välisestä synkästä menneisyydestä maailmanlaajuiseen salaliittoon. Ymmärrän kyllä mitä kirjoittaja on yrittänyt tavoitella. Hyvää ja nautittavaa kirjaa on vaikea arvostella, koska sen tapahtumat muuttuvat mielessä todeksi, eikä tiedä enää lukevankaan. En saavuttanut tätä tilaa. Sitä voisi yrittää trilogian kahden seuraavan teoksen kanssa. Lume ilmestyi kaupoissa maaliskuussa 2014 ja kolmas osa Kupla pulpahtaa markkinoille nyt keväällä, ellei ole jo ehtinyt sinne.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com