Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

Subscribe RSS

 Suomikonsta Serbiassa
29.08.2017 17:25 | Mika Kähkönen

Kati Hiekkapelto: Tumma

Otava 2016. 300 s.

 

Luin viime vuoden Helsingin kirjamessuilta hommaamistani kirjoista Kati Hiekkapellon Tumman syystä tai toisesta viimeisenä. Jonkin on tietysti oltava viimeinen. Syy, miksi juuri nyt halusin uppoutua kirjasarjan kolmanteen osaan ja sen keskushenkilön Anna Feketen uusiin vaiheisiin johtuu Twitteristä. Menin innostuspäissäni kommentoimaan Kirsin kirjanurkan tviittiä. Kirjablogin ylläpitäjä Kirsi Hietanen oli yksi vuoden 2016 Vuoden johtolanka -palkinnon tuomareista. Tumma oli yksi osallistujista. Aikaisemminhan Hiekkapelto nappasi edellä mainitun kisan voiton vuonna 2015 teoksellaan Suojattomat (katso alempana). Yhtä kaikki, erehdyin paljastamaan yöpöytäni jonotilanteen ja lupautumaan lopultakin käymään käsiksi kirjailijan viimeisimpään.

Onneksi tein niin. Tummassa Anna Fekete ottaa lomaa Suomen poliisivoimista ja matkustaa kotikonnuilleen nykyiseen Serbiaan, sen unkarilaisalueille. Sieltä hän on viisivuotiaana joutunut lähtemään sotaa pakoon Suomeen. Loma ei mene putkeen, kun kyläjuhlien tiimellyksessä hänen käsilaukkunsa varastetaan. Hyvin pian käsilaukku löytyy ja laukun läheltä varaskin hengettömänä. Paikallinen poliisi kuittaa kuoleman Anna Feketen tottumuksiin nähden vähän liian kevyesti tapaturmaksi. Äidin, muiden lähimmäisten ja kyläläisten vastustelusta huolimatta suomalaiskonstaapeli alkaa tutkia kuolemaa omaan piikkiinsä. Mitä pidemmälle tutkimukset etenevät, sitä rajummaksi paikallisten vastustelu äityy, aina uhkailuun ja vahingoittamisyritykseen saakka. Herää epäilys, oliko rikoksen motiivi laukun sijaan sen haltijassa. Mitä paikalliset todella pelkäävät Annan saavan selville? Mitä äiti pelkää? Edes perheen sisällä kaikki asiat eivät ole loppuun käsiteltyjä, eivät ainakaan niiden oikeilla nimillä.

Hyvin asemoitu ja selkeä tarina, on sanottava. Nyt luulen, että alun perin pihtasin kirjan lukemisen kanssa sen alkuasetelman vuoksi. Pidin sitä ehkä, kenties, vähän, ihan pikkuisen heppoisena, mutta en enää. En. Sisältö tarjoaa pelkän rikosjuonen lisäksi paljon muutakin, kuten Feketen lapsuuden maisemia, luontoa, tuoksuja ja makuja, ruoka- ja juomakulttuuria ja vähemmistöjen elämäntapoja, mutta myös sosioekonomista kahtiajakautumista, rasismia, pakolaisongelmia, suoranaista sovinismia ja iänikuisia käytösnormeja. Nuo ikävät lieveilmiöt näyttelevät isoa roolia myös laukkuvarkauden ja kuolemantapauksen tutkinnassa.

Kati Hiekkapellolla on mukavan humanistinen ote, joka on makuuni. Siinä suhteessa en ole ainoa. Varmasti monestakin syystä Anna Fekete -sarja on kansainvälinen menestys. Että tällaista kamaa tulee meiltä Suomesta, tarkemmin Hailuodosta.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Ajankohtaista asiaa
15.09.2015 20:23 | Mika Kähkönen

Kati Hiekkapelto: Suojattomat

Seven-pokkari. Otava 2015. 298 s.

 

En varmasti ole ainoa siinä lajissa, että tartun kolmen pokkarin könttätarjoukseen yhden kirjan vuoksi. Tällä kertaa tuo teos oli Kati Hiekkapellon alun perin 2014 ilmestynyt teos Suojattomat. Tuo romaanihan voitti, kuten moni jo tietää, vuoden Johtolanka-palkinnon. Tämä ei ollut ainoa syy ostoskäyttäytymiseeni. Tutustuin keväällä kirjailijan aikaisempaan poliisijännäriin Kolibri ja vakuutuin; aikani ei mene naisen kirjojen kanssa hukkaan.

Jo varhain lapsuudessa sotaa Suomeen paennut Anna Fekete toimii poliisina pohjoissuomalaisessa kaupungissa ja saa kollegoidensa kanssa tutkittavaksi vanhan miehen kuolemaan johtaneen yliajon. Ainakin siltä tuo tapaus heidän silmiin aluksi näyttää. Tästä lukijalla on parempaa tietoa. Elämänsä viimeisinä töinään Vilho on mennyt komentelemaan alakerran huumeluukkuun nuoria ja tästähän ei kolhuitta selvitä. Yliajoon syyllistynyt kuljettaja osoittautuu Annan kanssa hengenheimolaiseksi, ainakin sellaiseksi unkarilainen au pair Gabriella mielellään ryhtyisi. Todellisuudessa heitä yhdistää vain yhteinen kieli ja sekin hatarasti. Gabriella edustaa kaikkea sitä mitä Annalla ei ole, alkaen kotimaasta.

Vilhon rappukäytävällä on huono karma. Myöhemmin paljastuu iäkkään naisen katoaminen ja huumeluukun haltijan Markon kuolema. Epäilyksen alaiseksi joutuu samasta huoneistosta subu-höyryissä makaava pakistanilainen turvapaikanhakija Sammy. Sammy pelkää maastakarkoitusta ja on valmis mihin vain saadakseen jäädä maahan. Nuorukaisen pikatunnustus kuulostaa Annan korviin vähän liian heppoisalta. Samaan aikaan kaupunkiin on soluttautumassa Tanskan ja Ruotsin kautta uusi moottoripyöräjengi Black Cobras, joka on erikoistunut värväämään joukkoihinsa aikaisemmin Suomeen muuttaneiden turvapaikanhakijoiden lapsia. Tätä kuviota selvittämään KRP on valtuuttanut Anna työkaverin Esko Niemen. Tapahtumia sovitellaan yhteen muita tutkimuslinjoja unohtamatta.

Ilman maahanmuuttajien aseman ja monikulttuurisuuden kuvailua Suojattomien tarina olisi jo moneen kertaan kerrottu. Tämän esittäminen on tosin yhtä hyödyllistä kuin sanoisi että ilman munia setä olisi täti. Juuri ne tekevät Hiekkapellon teoksesta ainutlaatuisen. Siis ei munat, vaan maahanmuuttajien aseman ja monikulttuurisuuden kuvailu.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Johtolangan toisesta päästä löytyi Kolibri
26.04.2015 18:10 | Mika Kähkönen

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Seven-pokkari. Otava 2014. 376 s.

 

Yhdeksän-vuotiaana entisen Jugoslavian alueelta maanpakoon lähtenyt Anna Fekete aloittaa työnsä rikospoliisina väkivaltayksikössä. Kaksikymmentä vuotta Suomessa on tehnyt tehtävänsä, mutta ei ole vienyt muistoja mukanaan, eikä muuttanut ulkonäköä skandinaavisemmaksi. Vastaavista kokemuksista suomalaisilla ei ole kokemusta, ellei mukaan lasketa kaikkein vanhimpaa väestöä, joka joutui pakenemaan sodan alta. Suurin osa Annan uusista työkavereista ymmärtää tämän, paitsi Esko Niemi, joka on Annan sanoja lainaten rasistijuoppopaska. Kuvaus on osuva. Ongelmatonta ei ole heidän kenenkään elämä. Sari Jokikokko-Pennasen aviomies tekee reissutyötä ja tuntematon tekstiviestittelijä pommittaa hänen puhelintaan pervoilla tekstinpätkillä. Rauno Forsmanilla taas rakoilee avioliitto. Annan asiat voisivat olla hyvin ilman juoppoa velipoikaa, jonka kotoutuminen ei ole lähtenyt käyntiin ihan odotetusti. Alkoholihan se löytyy veljenkin ongelmien takaa. Samoja pervoviestejä alkaa ilmestyä muuten Sarin lisäksi myös Annan kännykkään.

Pehmeän laskun uuteen työhön voi unohtaa, kun lenkkipolun varrelta löydetään nuori nainen ammuttuna ja Anna joutuu Eskon pariksi. Mystiikkaa naisen kuolemaan tuo atsteekkien amuletti, joka löytyy naisen taskusta. Esineen mystisyys paljastuu vasta useamman murhan jälkeen, nimittäin tapaus ei jää ainokaiseksi. Kaikilta muitakin löytyy samanlainen riipus. Samoihin aikoihin Dijar-nimisen kurdityttösen hätäpuhelu aiheuttaa poliiseille ajateltavaa. Tyttö ilmoittaa uskottavan kuuloisesti, että hänen henkensä on vaarassa. Asian tiimoilta suoritetaan asianmukaiset kuulustelut ja koko juttu näyttää kuihtuvan vahingoksi - harmiton pilapuhelu olisi vain saanut kohtuuttoman huomion. Annan on vaikea uskoa selitystä ja hän jää seuraamaan kurdiperheen tapahtumia omaan piikkiinsä. Muutenkin hän vaikuttaa polttavan kynttiläänsä molemmista päistä. Onko hän sittenkin haukannut liian ison palan?

Kolibri julkaistiin ensimmäisen kerran Otavan toimesta vuonna 2013. Kati Hiekkapelto voitti esikoistaan seuranneella Suojattomilla Suomen dekkariseuran myöntämän Vuoden Johtolanka-palkinnon. Ken kirjailijasta haluaa lisää tietää, lukekoon naisen syvähaastattelun dekkariseuran julkaisusta Ruumiin kulttuuri, sen numerosta 1/2015. Ainakin Kolibri oli mieleeni ja pitäähän se Suojattomatkin  lukea, jahka sopiva hetki koittaa.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com