Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 Painajaisia nolla
01.05.2015 11:21 | Mika Kähkönen

 

Tuija Lehtinen: Saima ja Selma: Konstikas kätkö

Otava 2015. 272 s.

 

Muutama viikko sitten sattui jotain erikoista. Odottelin, että kustannusyhtiö Otava lähettäisi arviooni ruotsalaisdekkarin Lasiruumiit, josta minun oli määrä kirjoittaa Ruumiin kulttuuri -lehteen. Postilähetys tuli ja vastasi painoltaan ja paksuudeltaan odotettua teosta. Sisältö olikin jotain ihan muuta. Paketista paljastui kaksi lasten- ja nuortenkirjaa. Jonkun opin mukaan vahinkoja ole olemassa. Sotkenkohan asioita, jos puhun freudilaisesta vahingosta, nimittäin myös tuo dekkari tuli aikanaan ja sen perään oli todellakin tarpeen lukea jotain harmittomampaa.

Harmittomalla tarkoitan ongelmia ja ristiriitoja, joiden pyörteisiin Tuija Lehtisen Saimi ja Selma: Konstikas kätkö -romaanin henkilöhahmot joutuvat. En halua arvostella, päinvastoin. Maailma tarvitsee kirjoja, joissa asiat ovat hyvin. Silti on sanottava, että aikuisen silmissä vähäpätöiseltä vaikuttava harmistus voi saada nuoren mielessä kohtuuttomat mittasuhteet ja siihen on suhtauduttava vakavasti.

Mitä ne ongelmat sitten ovat? Ensinnäkin Saimi ja Selma ovat pappisperheen pian 13-vuotiaita tyttäriä. Isä saarnaa ja äiti maalaa tauluja. Perheessä on myös pari koiraa, tyttöjen isosisko stylistiartisaani Rebecca, sekä isoveli Mossu, joka on hevirokkari ja aloittelemassa lukiota. Mystiikkaa loppukesän päiviin tytöt saavat läheisen metsän Kolkkokalliolta, jonka seuduille he suunnittelevat geokätköä. He törmäävät melko tuoreelle nuotiopaikalle, jossa on selvästi pidetty majaa vähän pidempäänkin. Joku seuraa heitä, he aistivat. Se ei ole harha, tytöt saavat todeta, kun palaavat paikalle myöhemmin.

Tyttöjen elämään kuuluvat myös vanhat rouvat Alma Laine ja Hellä Kekkonen, joista jälkimmäiselle on koittamaisillaan muutto yksityiseen palvelutaloon. Tyttöjen tehtäväksi koituu järjestää Hellälle yllätystupaantuliaisherkkuja, joiden valmistamisessa he ovatkin varsinaisia mestareita. Yhteistyö sujuu Saimin ja Selman välillä saumattomasti, mikä ei pienestä ikäerosta huolimatta (tai juuri sen vuoksi) ole itsestään selvyys. Nyt lähestytään niitä ongelmia. Kitkan syntymiseen riittää ihan tavalliset arkiset asiat, aina huonejärjestyksestä kaverisuhteisiin ja ihastuksen kohteisiin. Poikia arvostellaan, kavereita vertaillaan – ketä inhotaan ja miksi ja kenestä taas tykätään. Bestikset kuuluvat asiaan ja heidän vaihtumisensa. Tuttua, voin sanoa. Nuorin tyttäreni on yksitoista.

Luotin, ettei uskottavuuteni miehenä ja jännityskirjailijana vahingoidu ja otin kirjan mukaani töihin. Aina silloin tällöin yövuorossa on mahdollisuus vaikka lueskella, nimittäin hankin pääansioni sairaalan päivystyksessä ja joskus arkiyöt saattavat olla jopa hiljaisia. Joskus. Kirjavalintaani kiinnitti huomiota nuorempi naiskollega, jolle esittelin lyhyesti mitä olen lukemassa. Kirjoittaja osoittautui hänelle tutuksi. Työkaverini kertoi lukeneensa Tuija Lehtisen tuotannosta kokonaisia sarjoja. Kokemuksia hänelle oli kertynyt yhtä lailla aikuisille suunnatuista romaaneista, kuin myös nuortenkirjoista. Saimi ja Selmakin olivat tuttuja entuudestaan. Tytöt olivat esiintyneet, olikohan nyt Rebecca- tai Laura-sarjassa pienempinä.

Työkaverini innostus oli tarttuvaa. Joskus tosiaan on ihan hyvä istua veneen keskellä heilumatta ja nauttia vain liplatuksesta. Tuija Lehtisen tuotannon viimeisin edustaja on todellakin tervehenkistä ja kivaa luettavaa. Vanhempia ikäpolvia ei unohdeta ja pikkuriidoille annetaan tilaa. Kun tämän kaltainen kirja on oman esimurkun yöpöydällä, ei tarvitse pelätä, että lapsi herää keskellä yötä painajaisesta. Ei ainakaan kirjan takia. Tuntuu hyvältä ajatella, kuinka Lehtisen romaanissa ratkotaan ongelmia. Näin siitäkin huolimatta, vaikka hahmot välillä ovat tukkanuottasilla ja tuhoavat kiukunpuuskissaan pikkuomaisuutta. Tunteet sallitaan (sic!). Ja kun tilanne kärjistyy pahimmilleen, puuttuu isä tilanteeseen pianon kanssa. Silirimpsis -soitto rauhoittaa riitapukarit ja saa ylikierroksilla käyneet ajatukset tyyntymään. Ainoa asia mikä nyt harmittaa, on että tuo lääke ei välttämättä tehoa todellisen elämän todellisiin ongelmiin.


( Päivitetty: 01.05.2015 11:51 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com