Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

Subscribe RSS

 Unohtumaton lukukokemus
20.02.2016 18:51 | Mika Kähkönen

Irvine Welsh: Paska

(Filth, 1998)

Suom. Sauli Santikko. Otava 2000. 393 s.

 

Oletko lukenut hyviä kirjoja viime aikoina, on erinomainen keskustelun avaus. Noilla sanoilla keskeytin pitkäksi venyvän hiljaisen hetken. Ihan heti en saanut vastausta, jota pidin hyvänä merkkinä. ”Paljonkin”, lausahti keskustelukumppanini lopulta ja venytti vielä vähän hiljaisuutta, kunnes jatkoi: ”Irvine Welshin Paska.” Perusteluja ei herunut, joten kirjahan piti varata Karsikon lähikirjastoon.

Teoksesta oli vaikeaa löytää syväluotaavia arvioita, joten mitään sellaista ei kannata odottaa minultakaan. Totean vain, että romaanin keskushenkilö skottipoliisi Bruce Robertson selvittelee kaiken muun sivussa mustan miehen surmaa. Kaikella muulla tarkoitan ylenemispyrkimyksiä, haaveilua panolomasta Amsterdamiin, hankalan nivusalueen ihottuman parantelua, työkavereiden vandalisoimista, päihteitä, hyväksikäyttöä, seksiä, seksiä, seksiä.

Sanovat, että uutta ruokalajia pitäisi maistaa 30 kertaa, ennen kuin voi sanoa pitääkö siitä. Vai menikö se niin? Joka tapauksessa vertaus käy kirjallisuuteenkin. Jokaista aloitettua kirjaa pitäisi lukea ensimmäiset 30 sivua, tietääkseen pitääkö kirjailijan tuotoksesta. Paskan kohdalla selvitin tuon sivumäärän, enkä edelleenkään voinut sanoa varsinaisesti innostuneeni. Oli itsetutkiskelun paikka. Mitä tämä on? Olenko tosikko? Saako kirjalle nauraa? Pitääkö nauraa? Voiko noin kirjoittaa? Ainakaan en samaistu päähenkilöön. Entä jos samaistunkin? Mitä se kertoo minusta? Entä jos jatkan lukemista, mitä taas se kertoo minusta? Jatkoin.

Iirolle terveiset. Olen mies, joka on lukenut Irvine Welshin Paskan.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com