Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

Subscribe RSS

 Minn ees ota
03.03.2018 09:55 | Mika Kähkönen

Kalle Lähde: Loppuluisu

Otava 2018. 205 s.

 

Luettuani pari vuotta sitten Kalle Lähteen esikoisromaanin Happotesti esitin toiveen ettei jatko-osaa ilmestyisi. Tällä tahdoin viitata kirjan kirjoittajan omakohtaiseen aineistoon. Halusin uskoa, että laari olisi tyhjä, eikä sinne lisää tavaraa enää kertyisi. Jotain jäi pohjalle, koska tarina jatkuu, mutta onneksi vain kirjan sankarin Joonatanin kohdalla kännissä. Itse kirjailijahan on siis raitistunut alkoholisti.

Joonatanin vaimo Kaisu on tehnyt ratkaisunsa ja laittanut omaisuuden jakoon. Rahaa on ja naisia, Joonatan uskottelee ja tapaakin kapakkareissulla nuoren Pipsan. Eikä hän ole menettänyt toivoaan Kaisunkaan suhteen. Jonkinlainen käännekohta koittaa, kun samassa rapussa asusteleva kohtalotoveri heittää henkensä. Jopelta jää perintöäkin naapurille; taskujen täydeltä rauhoittavia ja entinen vaimo Satu. Tämä Satu on siinä mielessä ongelmallinen tapaus, ettei naiseen uppoa Joonatanin iltasadut, vaan Satu tunnistaa tässä puhdasrotuisen alkoholistin. Eikä siihen vaadita lopulta edes omakohtaisia kokemuksia. Sen huomaa ihmisten suhtautumisesta Joonataniin. Tätä arvostellaan ja hyljeksitään. Ihmisarvo. Mikä ihmisarvo? Oikeastaan ainoa ihminen, jolta surkea tilanne jää oivaltamatta on Joonatan itse. Miehen haavekuvat itsestään ja satumaailma, jossa hän elää sanalla sanoen liikuttaa. Liikuttava on kirjan loppukin. Jos teoksen alkupuoli on kärjistetysti kuvattuna samaa kakan pidättelyä mitä Happotestikin, lopussa ei enää pidätellä mitään. Joonatan joutuu kohtaamaan kaikki tekemisensä ja tekemättä jättämisensä. Puhun vihjaillen tarkoituksella, jos vaikka sattuisit lukemaan tämän kirjan. On meinaan itkut ilona. Itkut, muttei paha mieli.

Olin missata alun perin raumalaisen kirjailija yrittäjä Kalle Lähteen kirjan. Onneksi on olemassa sosiaalinen media ja Twitter. Tapahtui 26 tammikuuta. Julkaisin innostuksissani twiitin kustannussopimuksestani, nimittäin syksyllä ilmestyy viides jännitysromaanini Kroonikko. Lähde oli iloinen puolestani ja osoitti sen tykkäämällä päivityksestäni. Olikin muuten ainoa tykkääjä, josta syystä hänen suomansa huomio vain korostui. Heti muistin siinä että hitto vie, multahan puuttuu miehen uutukainen. Korjasin asian laidan heti seuraavalla kauppareissulla. Ja kannatti.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Mikkihiiri saksalaisen sukellusveneen päällikkönä
10.03.2016 20:11 | Mika Kähkönen

Kalle Lähde: Happotesti

Otava 2015. 269 s.

Jos jonkin teoksen kohdalla voi sanoa, että sen kirjoittaja ammentaa aiheensa jostain, ellei suorastaan lappoa, niin tämän. Raumalaissyntyinen yrittäjä ja raitis alkoholisti Kalle Lähde kirjoittaa omakohtaisista alkoholistikokemuksistaan käyttäjän näkökulmasta. Lievetekstin mukaan viimeiset kolmekymmentä vuotta hän on tiennyt jonain päivänä kirjoittavansa kirjan. Aiheensa vuoksi esikoinen on viivästynyt. Kädet ristissä toivon, ettei jatko-osaa ilmesty, mutten missään nimessä Happotestin ansioiden vuoksi. Kaikessa vilpittömyydessään teos on ainutlaatuinen.

Viski auttaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.”

Varmasti alkoholistista voi esittää yleiskuvan, vaikka yksilöitähän hekin ovat. Alkoholismiin sairastuneista voi löytää monia yhteisiä piirteitä. Tunnistin niitä Lähteen kuvauksesta paljonkin. Ihan kuin olisin tavannut kirjailijan jossain. Sen takaa työpaikkani, sairaalan päivystyspoliklinikka. Ärinää, rehentelyä, itsesääliä, valheita, uhittelua, lupauksia, harhoja, haavoja, murtumia, tulehduksia, anemiaa, kuivumista (nesteistä huolimatta), eritteitä, eritteitä, eritteitä. Itse pääsankarin lisäksi kuvioon kuuluu läheisriippuvuudesta sairaita vaimoja, vanhempia ja lapsia, vierellä varjona istuvia vartijoita ja jatkohoidosta huolehtivia poliiseja. Yhtä kaikki, inhimillistä kärsimystä sen pahimmassa muodossa.

Ehkä en olekaan luuseri vaan kaltoin kohdeltu.”

Kieltämättä kirjan päähenkilön toilailut huvittavat, niin uskomattomaksi meno välillä äityy. Nauruun ei ole varaa, vaikka juoppo- ja kakkahuumori muuten uppoaakin. Tapahtumien todenperäisyys vaikuttaa liikaa. Sama kuvio toistuu alusta loppuun. Tarinan alku, keskikohta ja loppu paikallistuvat suun ja peräsuolen väliin, tapahtumapaikat sohvalle, taksiin ja lähiöbaariin. Viimeisen numeroidun sivun jälkeen seuraava lehti on tyhjä, mutta täynnä sisältöä. Sen takaavat Kalle Lähteen lehtihaastattelut, vierailut radion ja television kirjallisuusohjelmissa, kuten Ylen Aamun kirjassa. Luin jopa pariskunnan haastattelun Anna-lehdestä, vaikka yleensä en avovaimon lehtiin kajoa. En ainakaan tunnusta sitä julkisesti. Jatkumoa. Kirjailijan esiintyminen mediassa käy suorastaan Happotestin jatko-osasta.

””Kulta onko yhtään apua?” Meillä puhutaan ”avuista”, pahat asiat verhoillaan. Meillä verhoillaan paljon.”

Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, lue tuo kirja, mutta myös nettijuttuni (vierastan sanaa bloggaus) Tuulevi ja Henrik Aschanin teoksesta Selviämistarina – alkoholi parisuhteessa, sekä Melody Beattien Irti läheisriippuvuudesta. Kirjoitin myös James Freyn Miljoonia sirpaleita teoksesta. Siinä tuo amerikkalaiskirjailija kertoo päihdeklinikkakokemuksistaan Minnesotassa. Mainitsematta ei voi jättää syksyllä ilmestyvää neljättä jännitysromaaniani Luonnollinen kuolema. Uutukaisessani on kyllä rikosromaanin rakenne, mutta ison osan huomiosta vie alkoholismi. Näytän mitä tapahtuu, kun alkoholisteihin kohdistuvat vihapuheet muuttuvat teoiksi.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 5.000




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com