Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 Avoimesti skitsofreniasta
17.07.2016 13:20 | Mika Kähkönen

Heini Saraste: Reilusti skitso – Kalevi Rinteen elämä

Intokustannus 2011. 180 s.

 

FK Heini Saraste kuvaa kirjassaan Reilusti skitso skitsofreniaa sairastavan miehen elämää aina varhaisista lapsuusvuosista kypsään aikuisikään. Hän on tuntenut helsinkiläisen lähes valmiin lääkärin ja mielenterveyspotilaiden oikeuksia puolustavan Kalevi Rinteen vuodesta 1987 lähtien. Kalevi Rinne sairastaa skitsofreniaa. Sitä hän ei ole koskaan salannut, vaikka joskus olisi ollut ehkä viisaampaa. Sairaus tuppaa leimaamaan.

Mikä sai taudin puhkeamaan? Yksittäistä syytä on turha hakea. Perusluonteeltaan mies on kenties keskimääräistä herkempi. Hän on joutunut kokemaan koulukiusaamista, häntä on nöyryytetty ja eteen on tullut kuolemantapauksia, jotka hän on kääntänyt omaksi syykseen. Paljon ulkopuolisuuden tunnetta ja pelkoa hylätyksi tulemisesta. Muut ihmiset ovat Jumalia, itse ei mitään. Äidistään hän puhuu kauniisti, vaikka pitkäaikainen terapeutti olisi mielellään tehnyt äitisuhteesta yhden suurimmista syypäistä. Sairastumishetken hän pystyy kuvaamaan kellonlyönnin tarkkuudella. Kuuden vanhana hän katsoi ikkunasta ulos ja näki pellon keskellä jotain, joka pyörähti ilkeästi. Tuota hetkeä seurasivat univaikeudet. Ympärillä alkoi tapahtua asioita, joille hän ei löytänyt selitystä, eikä hän kyennyt enää määräämään ajatuksiaan. Kauheinta tässä oli se ettei hän tiennyt mistä oli kysymys. Epätoivo ajoi lopulta itsemurhayrityksiin.

Minäkertoja kuvaa harhojaan hyvin elävästi kaikilla aisteilla. Yhtälailla psyykelääkkeitten vaikutukset kolahtavat voimakkaine sivuvaikutuksineen. Mikä hullunkurisinta, useat skitsofreenikoihin yhdistetyt piirteet ovatkin itseasiassa lääkkeistä peräisin, vaikka nyt sitten pään nykinä, syljen voimakas valuminen ja kävelytapa roikkuvine käsineen. Mitä muuta voi odottaa, jos lääkeaine on kehitelty alunperin vaikka hyönteismyrkyksi, niin kuin larkku, eli Largactil? Mojova lääke, kuvaa kirjoittaja.

Millainen ihminen sitten on skitsofreenikko? Kirjan mukaan skitsofreenikon minuus on hauras. Normaalit puolustusmekanismit puuttuvat. Kaikki imetään itseen: syytökset, pahat katseet, loukkaukset, aina äänenpainoa, ilmettä ja pienintä vihjettä myöten. Sielun huokoset ovat liian isot. Tulkinnat ovat sysimustia, sittenkin, vaikka sairas ihminen mieltää ne harhoiksi. Skitsofreenikko on haka tunnistamaan puhutaanko hänelle ylenkatseisesti, vai ihmisenä ihmiselle.

Mielenterveyshoito ei saa kiitettävää arvosanaa, vaikka joukosta löytyykin helmiä. Ja vaikka pitkäaikainen psykoterapeutti risuja saakin, auttoi hän lopulta Rinnettä paranemisprosessissa, eli voitaneen katsoa, että saldo jää plussan puolelle. Lääkäreistä kirjoittaja nostaa esille yllättävän tulkinnan, kun sanoo, että heistä parhaita ovat he jotka eivät tiedä potilaansa sairastavan skitsofreniaa, tai eivät välitä siitä - varmaankin siis somaattisella puolella. Tieto lisää alidiagnosointia, laitetaan oireet mielen sairauden piikkiin. Omakohtaisesti olen pannut merkille, että kuvatun kaltainen sairaus voi oikeasti peittää jopa hengenvaarallisen tilan. Olen työskennellyt viimeiset 20 vuotta sekä terveyskeskuksen, että keskussairaalan päivystyspoliklinikalla ja tavannut useita myös, huom. myös, mieleltään sairastuneita ihmisiä.

Teos teki vaikutuksen. Se on kirjoitettu kauniisti. Mukaan mahtuu hyviä ihmissuhteita ja rakkautta, sen mukana tragediaakin. Minäkertojan kanssa on jotenkin helppo olla samaa mieltä, vaikka jotkin väitteistä ovat yleistäviä ja kärkeviäkin. Ne ovat perusteltavissa, mehän käsitellään asioita yleistäen ja jotta voitaisiin saada aikaan muutosta ja ravistella tiukkaan juurtuneita ajattelutapoja, pitää kärjistää. Rivikansalainen, ns. normaali ihminen muodostaa käsityksensä paljolti median kautta. Media nostaa esille räikeimmät tapaukset, viihdeteollisuus istuttaa mielellään massamurhaajalle raskaan psykoottisen taustan jne. Pelkästään jo sen vuoksi teos on tutustumisen arvoinen.

Tarkista myös bloggaukseni Claes Anderssonin kirjasta Hulluudestamme ja hulluudestanne, sekä Pirjo Sorsa-Turusen omaelämäkerrallisesta kirjasta kahdensuuntainen elämä.


( Päivitetty: 20.07.2016 09:53 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com