Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 Kortti tuo, kortti vie
06.08.2016 18:43 | Mika Kähkönen

Olle Lönnaeus: Pelivelka

(Jonny Liljas skuld, 2014)

Suom. Salla Korpela. Minerva crime 2016. 438 s.

 

Pelivelka on luvussaan toinen lukemani romaani ruotsalaistoimittaja Olle Lönnaeukselta. Se kertoo jo paljon, ainakin sen, että se ensimmäinen, Menneisyyden hinta (2013) teki vaikutuksen. Pelivelka aloittaa Jonny Liljasta ja Eva Strömistä kertovan rikosromaanisarjan. Eva työskentelee Ystadin poliisissa ja Jonny on puolestaan huumepoliisi. Sarjan aloituksessa peliriippuvuudesta kärsivä Jonny häviää jugoslavialaiselle mafiapomolle korttipöydässä rahasumman, jota hänellä ei ole rehellisin keinoin mahdollista korvata. Mies joutuu puun ja kuoren väliin ja lopulta melkein oksallekin, nimittäin köyden kanssa. Itsetuhoinen mieli saa muuta ajateltavaa, kun hirttopuun lähistöltä löytyy romanialaistytön ruumis. Tytön kuolema näyttää päällisin puolin kaikkine viillettyine ranteineen itse aiheutetulta. Eva Ström on eri mieltä, jopa niin pitkälle, että muuttaa sen vuoksi lomasuunnitelmiaan. Yhtä lailla Jonnyn selitykset metsässä samoilusta vaivaavat.

Eva haluaa tutustua kuolleen tytön, kuin myös Jonnyn taustoihin tarkemmin. Sitä myötä epäselviä romanialaistyttöjen kuolemantapauksia löytyy lisää. Jonnyn kohdalla ahdinko senkun kasvaa. Vaaralle alttiiksi joutuvat hänen lähimmäisensäkin, jotka tosin Jonnyn kohdalla ovat muuttuneet etäisemmiksi. Pelkästään jo erossa ja 16-vuotiaan Maria -tyttären uudessa isäehdokkaassa (ökymies) olisi tarpeeksi nielemistä. Lainarahalla ja hyvillä hevosvinkeillä ei pötkitä pitkälle. Jotain pitää keksiä.

Romaanisarjan aloitusteoksessa on selkeät päähenkilöt, sen maalaismiljöö kalastajakylineen ja maatiloineen on viehättävä ja kaupunkikuva juuri niin kauhun ja väkivallan ummehduttama, kuin voi odottaakin. Veikkaisin, että Lönnaeuksen juuret löytyvät niistä Eemelin maisemista, tiedättehän. Tarinan rikosjuoni on ehjä, uskottava ja looginen ja sen esitystapa osaavaa. Tiedoksi, Lönnaeus malttaa sihdata maisemasta niitä kastepisaroitakin, jos hakee lukukokemukseltaan myös rauhoittavia suvantoja. Tosin ne toimivat yhtälailla myös kontrastina ahdistaville uni- ja pelkokuvauksille. Itse tykkäsin enemmän Menneisyyden hinnasta. Niin tykkäsi Ruotsin Dekkariakatemiakin. Viimeksi mainittu teos voitti tuon akatemian esikoiskirjapalkinnon. Pelivelka ylsi ilmestymisvuonnaan vuoden paras rikosromaani -ehdokkaaksi. Mutta huom. ”allsvenskan” -liigahan on tunnetusti kova. Menneisyyden hinnasta kirjoittelin arvion Ruumiin kulttuuri -lehden numeroon 3/2013, jos kiinnostaa.


( Päivitetty: 06.08.2016 18:46 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com