Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 Osuva lukusuositus
08.11.2016 16:32 | Mika Kähkönen

Jim Thompson: Piru perii omansa

(a Hell of a Woman, 1954)

Suom. Mika Tiirinen. Like 1997. 176 s.

 

Vierailin syyskuun alussa Joensuun kansalaistalolla kansankahvio Soropin kiikkutuolivieraana. Tarkoitus oli puhua samoihin aikoihin ilmestyneestä sairaaladekkaristani. Alkoholistien kohtelu yleisessä terveydenhuollossa oli viedä kirjaakin isomman huomion – ja veikin. Oman mausteensa tapahtumaan antoi tukevassa humalassa oleva yleisolemukseltaan epäsiisti kaveri, joka huusi yleisön takaa tietokoneelta kommenttinsa. Eikä se jäänyt siihen. Kohta hän seisoi kaikkien keskipisteenä edessämme ja jatkoi messuaan. Miestä pyydettiin istuutumaan ja odottamaan puheenvuoroa. Käteltiin. Hän otti itselleen tuolin ja istuutui kolmanneksi yleisön eteen. Paremmin tilaisuus ei olisi voinut jatkua.

Miten tämä liittyy amerikkalaiskirjailija Jim Thompsoniin, johtuu miehen sanoista. Varsinainen tapahtuma oli jo päättynyt. Kahvittelin pöydässä ja raivailin hiljalleen näytekirjoja reppuun, kun samainen yleisön jäsen istuutui vaihtamaan kanssani muutaman sanan. Pitkän aikaa hän keskittyi vain kirjoittamaan jotain lapulle ja läimäisi sen kohta nenäni eteen. ”Tee ittelles palvelus!” tokaisi mies. Tavasin lapun sisältöä saamatta siitä heti selvää.

JIM TOMPSON (USA) KATUKIRJAALUUDEN DOSTOJESKI.

Mies perusteli lukusuositustaan ja puhui samaa kieltä monien lehti- ja kustannustoimittajien, kirjailijoiden, tutkijoiden, kirjabloggareiden ja muiden vähänkin kirjallisuuteen ja lukemiseen liittyvien ihmisten kanssa. Heidän jargoniin olen päässyt käsiksi mm. Twitterin kautta. Lupasin tutustua kirjailijan tuotantoon. Lupaus on nyt lunastettu, ainakin yhden kirjan kohdalla.

Jim Thompson (1906-1997) oli yhdysvaltalainen rikoskirjailija ja käsikirjoittaja, joka jäi elämänsä aikana vaille isompaa huomiota. Hän kuoli unohdettuna. Näin varmasti käy melko monelle, ellei enemmistölle kirjailijoista. (Kannustavaa!) Poikkeukselliseksi Thompsonin tekee hänen lausahduksensa, jonka hän laukaisi vaimolleen. Hän vannoi elävänsä ja tulevansa kuuluisaksi kymmenen vuotta kuolemansa jälkeen. Ja katso, hänet tituleerattiin kioskikirjallisuuden Dostojevskiksi ja maailman parhaaksi jännityskirjailijaksi. Siihen ei tarvittu kymmentäkään vuotta. Tuskin hauta oli ehtinyt edes painua. Häntä on ylistänyt muun muassa Stephen King, ainakin käsissäni olevan kirjan kansitekstissä: My favorite crime novelist – often imitated but never duplicated – is Jim Thompson.

Lukemani pokkari Piru perii omansa on miehen seitsemäs suomennettu teos. Siinä Frank ”Dolly” Dillon myy krääsää Pay-E-Zee yrityksessä, mutta perii myös velkoja. Hän ajautuu kahden naisen loukkuun. Velanperintäreissulla hän näkee ikkunassa nuoren naisen hahmon ja on myyty. Naisen nimeksi paljastuu Mona, mutta vasta kun Mona on ehtinyt riisuutua Dollyn edessä alastomaksi ja painaa päänsä tämän rintaan. Toinen kohtalokkaista naisista on Dollyn vaimo Joyce, joka tarjoilee heidän yhteiseloon lähinnä vastamäkeä. Tarinan rikosjuoni saa alkunsa Monan paljastuksesta. Vanhalla naisella, jonka yläkerrassa hän asustelee, on rahakätkö. Mona onnistuu houkutella Dollyn juoneen, jolla he saisivat rahat itselleen. Vainajilta ei voida välttyä.

Teksti on ladattu rivien väliin piilotetulla huumorilla. Kirjoittaja jättää turhan maalailun ympäristön suhteen ja keskittyy sankarin sielunmaisemaan ja henkilökemioiden titrailuun. Viimeisten sivujen sisäinen monologi piti lukea kahteen kertaan, ihan vain toiveuusintana. Mielleyhtymä tulee Irvine Welshin Paskaan (kts.yst. kohdasta Welsh, Irvine). Toinen vertauskohde voisi olla Miguel de Cervantesin Don Quijote. Veijariromaanissaan Cervantes tekee ritariromaaneille saman, minkä Thompson dekkareille. Tosin nyt puhun vain tästä yhdestä kirjasta ja omasta tulkinnastani. Väittäisin, että nykyisistä dekkareiksi mainituista jännityskirjallisuuden edustajista vain murto-osa on sitä kaikkein aidoimmillaan. Lopuissa ”Hämäläisen Veijo kääntää kiinalaista pitsaa”. Se ei estä tietenkään tuotosten makoisuutta.

Piru perii omansa -teoksen pohjalta on tehty elokuvakin. Sen nimi on Serie Noire ja sen on ohjannut Alain Corneau, jos kiinnostaa. Elokuvatuotoksista puheen ollen kirjasuosituksen antaja esiintyy yhtenä tähtenä joensuulaisen Markku Kurosen ohjaamassa dokumentissa Viinapiru. Lyhytelokuvan ensi-ilta oli Asunnottomien yö -tapahtumassa 17.10 Joensuussa ja löytyy tätä nykyä Youtubesta. Käykää katsomassa. Hyvä tyyppi.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com