Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 Lapsettomuudesta
10.11.2016 18:15 | Mika Kähkönen

Hanna Parviainen (toim.): Ei kenenkään äiti – kertomuksia lapsettomuudesta

Atena 2012. 301 s.

 

Miltä tuntuisi, jos olisit puolisosi kanssa suunnitellut vaikka kahta lasta, mielellään tyttöä ja poikaa, mutta vasta kun koulut olisi käyty ja riittävän suuri asunto hommattu, muttei siunattu tila koittaisikaan? Tai no, kuukautiset saattaisivat jäädä pois ja testitkin näyttäisivät positiivista. Ehtisit mainita asiasta ystäville. Ystävistä yhdellä jo kenties masu kasvaisi mukavasti. Mitä kaikkea kivaa voitaisiin äiteinä ja isinä kehitellä. Tenavarock, täältä tullaan! Niitähän on tapahtumille pikkuisia markkinointipaitojakin. Sitten iskisivät vatsakivut ja voimakas verenvuoto ja pian tieto, ettei ihmisenalusta ollut eläjäksi. Tämä toistuisi kuukaudesta ja vuodesta toiseen, vielä keinotekoistenkin hedelmöitysten jälkeen. Auttaisivatko neuvot ottaa rennosti, eikä stressata? Olisitko aidosti iloinen ystävien ja sisarusten lastenkuva-aiheisista joulukorteista? Vai suuttuisitko, jos lasten tilalle kuviin ujutettaisiin hiljalleen, muka tahdikkaasti, talitinttejä? Tuntuisiko oma aika ja hiljaisuus juhlalta? Pitäisitkö vapautta ja mahdollisuutta matkustella, kiitää uralla ja suorittaa erikoistumisopintoja opintojen perään etuoikeutena? Nythän voit tuurata perheellisiä juhlapyhinä ja kääriä muhkeat työvuorolisät tulevaisuusrahastoon. Näitä on hyvä miettiä.

Hanna Parviaisen toimittamaan teokseen on koottu viidentoista naisen ja miehen kokemuksia tahattomasta lapsettomuudesta. Haikara ei vain osu osoitteeseen ja ja kohtu jatkaa veristen kyyneltensä vuodattamistaan. Varmaan ymmärrät miten vaarallisilla vesillä aihetta sorkkiessa liikutaan. Se tulee esille monissa kirjan kuvauksista. Hiljaisuus ja asian väistely ovat väärin, yhtä paljon kuin aiheesta puhuminenkin, tai varsinkin siinä neuvominen. Ulkopuolisten herättämät tuntemukset voivat olla hyvinkin primitiivisiä. Sytykkeeksi riittää, että työnnät lastenvaunuja, olet raskaana, tai ylläpidät lapsitaloutta kaikkine kliseineen. Tuntemukset kuuluvat asiaan. Puhutaan lapsettomuuskriisistä, katteettoman lapsenkaipuun ja vauvakuumeen antikliimaksista. Ajattelemattomat ja hyvää tarkoittavat utelut, neuvot ja lohdutukset toimivat juuri päinvastoin. Jos vähättelet, tulet murhatuksi, mutta onneksi vain ajatustasolla - tunteisiin kun ei voi vaikuttaa, vain tekoihin.

On tutkittu joka viidennen pariskunnan kärsivän lapsettomuudesta. Syyt jakautuvat neljään. Yksi lohko kakusta lankeaa miehelle, toinen naiselle, kolmannen he saavat jakaa ja neljäs jää tuntemattomille syille. Apua on tarjolla, kunhan ensin on yritetty vuoden päivät perinteisin menoin. Osan tarjoaa julkinen terveydenhuolto, mutta paljon jää yksityiselle sektorille, mikä tietenkin vaatii valuuttaa. On erilaisia hedelmöityshoitomenetelmiä ja voidaan käyttää lahjoitettuja sukusoluja. Tämä tehoaa 70-80 prosenttiin hoitoon osallistuneista ja arki lapsiperheenä saa alkaa. Mahdollista on myös yrittää saada adoptoiduksi itselleen jälkipolvea, tai alkaa sijaisvanhemmaksi. Ne tarjoavat palsamia haavoille, mutta eivät välttämättä poista ulkopuolisuuden tunnetta. So says the book! Kirjassa puhutaan lapsellisista lapsettomista.

Vaikka kirjan viidessätoista kuvauksessa on paljon samaa, erottuu kaikista jotain toisistaan poikkeavaa. Ei voi käydä tässäkään tapauksessa yleistämään, vaikka muuten niin lokeroinnista tykätäänkin. Tahattomasti lapsettomille on olemassa oma yhdistys Simpukka, jonka tavoitteena on monin tavoin lisätä lapsettomien hyvinvointia Suomessa. Tunnen ja olen tuntenut nyt jo pilven reunalle siirtyneitä lapsettomia. Heitä yhdistää ura lasten ja nuorten parissa, lämpö, elämänmyönteisyys ja aito välittäminen. He ovat olleet nostamassa ongelmanuoria rinnuksista pystyyn ja kannustaneet eteenpäin. Ihmisiä paikallaan.

Joku varmaan miettii, että mitä ihmettä se tällaisia lukee, kolmen lapsen isä, lääkintävahtimestari ja dekkarikirjailija. Tuskin tästä haittaakaan on. Jopa dekkareita kirjoittaessa on ihan hyvä osata samaistua eri elämänkohtaloihin.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com