Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
27282930123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Subscribe RSS

 Viisauksia
29.12.2016 21:11 | Mika Kähkönen

Paulo Coelho: Valon Soturin käsikirja

(Manual do guerreiro da luz, 1997)

Suom. Sanna Pernu. Bazar 2012. 150 s. 10. painos

 

Kolmas Helsingin kirjamessuilta hommaamani Coelho-teos on kooste kirjailijan viisauksista. Niitä mies on naputellut brasilialaisen Folha de São Paulo-lehden kolumneiksi ja lukuisten muiden brasilialaisten ja kansainvälisten sanomalehtien lukijoiden iloksi vuosina 1993-1996. Hän samaistuu kirjassaan Valon Soturiin ja tarkastelee tämän sankarinsa kautta elämää, ihmisten välistä kanssakäyntiä ja elämäntavoitteita. Hän esittää hahmonsa inhimillisessä valossa, eikä korota tätä kanssakulkijoitaan ylemmäs. Keskiössä on tälläkin kertaa monimerkityksellinen taistelu. Sen asemaa saa edustaa milloin mikäkin tavoitteellinen toiminta elämän henkisellä tiellä.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Haikeaksi vetää
02.12.2016 09:38 | Mika Kähkönen

Paulo Coelho: Pyhiinvaellus

(O Diário de um Mago, 1987)

Suom. Sanna Pernu. Bazar 2006. 8. painos. 285 s.

 

Toinen kolmesta Helsingin kirjamessuilta hommaamistani Coelho-pokkareista on kirjailijan omaelämäkertainen matkakuvaus hänen pyhiinvaellukseltaan Santiagon tieltä. Tuo tie on yksi kristinuskon ensimmäisellä vuosituhannella kutsutuista pyhistä teistä ja se vie Pyreneiden niemimaalle paikkaan, jonka yllä paimenet näkivät aikoinaan kirkkaan tähden. Samaan paikkaan tämän Santiagon, eli Pyhän Jaakobin maalliset jäänteet olisi legendan mukaan haudattu. Mene ja tiedä. Ja Coelho meni ja tietenkin vaimonsa kannustamana. Kaikki tietää, että kannatti, jos on lukenut hänen myöhempiä teoksiaan.

Kirjan tarinassa miehen tavoite on löytää miekka ja ansaita se itselleen suorittamalla matkan varrella katolisen kirkon piirissä toimivan RAM järjestön rituaaleja. Järjestö pyörii vain ja ainoastaan maailman symbolisten merkitysten ympärillä, yrittää ymmärtää niitä. Lyhenne tulee muuten sanoista Regnum, Agnus, Mundi, eli Kuningaskunta, karitsa, maailma - tämä mainittakoon, ettei jää harmittamaan. Reissu alkaa Ranskan suunnasta Saint-Jean-Pied-de-Portista. Oppaakseen Coelho saa Petruksen, joka miellyttävästä ensivaikutelmasta huolimatta laittaa vajaan nelikymppisen kirjailijanalun lujille. Käytöskin ailahtelee, jolle Petrus sovittaa jälkikäteen syvällisiä merkityksiä, vaikka kaverillahan oli ilmiselvä krapula. Näin ainakin tulkitsen tuittuilun. Tämän kaltaisista virityksistä syntyisi muuten satiiria melko helposti ja varmasti on tehtykin.

Nyt tiedän, että on sama saavutammeko koskaan unelmiamme, häviämmekö vain voitammeko sodan, pääasia on hyvä taistelu. Teoksen ajattelumallin mukaan elämän vaikein hetki on se kun näkee hyvän taistelun, mutta ei rohkene osallistua siihen – ei syystä tai toisesta kykene muuttamaan elämäänsä. Herättää ajatuksia, paljonkin, niin yleismaailmallisia, kuin omakohtaisiakin. Lopuksi pahoittelut korvamadosta. Mieleeni tulee Juha Vainion sanoitus Albatrossi.

Nään vanhan Tornatorin yhä vielä mielessäin
kun sillä silloin matkaan lähdit lapsuusystäväin
niin jäi koulu kesken sulla
piti mun myös mukaan tulla
mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin
sun lähtöäsi seurasin mä päässä laiturin
me viisitoista vuotiaita oltiin kumpikin
sinä pidit oman pääsi
säädit itse elämääsi
koit nuorena sen kaiken
mistä turhaan uneksin

 

Albatrossi joka lepäämättä liitää
se sinun sielusi on juuri kukaties
taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää
lapsuustoverini vanha merimies (merimies)
lapsuustoverini vanha merimies

... 


( Päivitetty: 02.12.2016 09:48 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.





 Sisäänheittokirja Coelhon maailmaan
24.11.2016 19:31 | Mika Kähkönen

Paulo Coelho: Alkemisti

(O Alquimista, 1988)

Suom. Sanna Pernu. Bazar 2012. 16 painos. Ensimmäinen painos 2002.

 

Tämän vuoden Helsingin kirjamessuilla päädyin kuin johdatettuna Bazarin myyntipaikalle. Samalla periaatteella tosin harhailin kaikissa muissakin sopeissa, tai niin kuin meillä päin sanottaisiin, soppiloissa. Jokin sai minut pöydän luo jossa myytiin Paulo Coelhon teoksia pokkarina, kolme kirjaa viidellätoista eurolla. Viereeni ilmestyi nainen, joka lausui maagiset sanat: ”Siitä Coelhoa.” Kohta kokosimme jo Paulo Coelho kolmen kirjan starttipakettia. Sama myyjä kauppasi minulle Terry Hayesin Vaeltajan sanoilla: ”Tää sun on pakko ostaa.” Mitä tuohon voi enää sanoa?

Rehellisesti, tiesin ennakkoon Coelhosta vain nimen ja maineen. Mies on fiksu ja hän kirjoittaa viisaita. Lukijakuntakin on valikoitunutta. Se ei ollut syy ostokseen, sellainen olisi halpamaista wanna be -käyttäytymistä. Hyi! Jos nyt jotain, niin ehkä toivoin, että hänen sanankäsittelystään tarttuisi jotain omaan kynäkäteeni.

Alkemistissa andalusialainen lammaspaimen Santiago lähtee keräämään elämänkokemuksia. Reissu vie Espanjasta Egyptiin, jossa häntä pitäisi odottaa pyramideihin kätketty aarre. Reitin varrella nuori mies kohtaa sekalaisen joukon ihmisiä, jotka auttavat häntä toteuttamaan tavoitteensa. Osa tosin pyrkii työntämään kapuloita rattaisiin ja päämäärän merkityskin ehtii muuttua. Merkityksensä ja oikeat mittasuhteensa saavat monet muutkin asiat. Kirjaa lukiessa alkaa peilata elämäänsä. Sen sivuilta voi kuvitella löytävän itsensä. Tarinan kristallikauppias haaveilee pyhinvaelluksesta Mekkaan, muttei kenties koskaan tule lähteneeksi sinne. Ei halua, koska haave menettäisi alkuperäisen merkityksensä. Pelkkä kaupan uudistaminen ja asiakaskunnan paisuttaminen tuntuu epämukavalta. Sitä miettii, uskaltaisiko itse ottaa sitä ratkaisevaa askelta, jos todella oikeasti omat haaveet olisivat toteutumassa, mutta niiden saavuttaminen vaatisi nykyisistä arkirutiineista luopumista. Ehkäpä haaveissa on parasta niiden tavoittelu. Jos haluat juosta maratonin, sinun pitää rakastaa harjoittelua, eikös niin sanota?

Hyviä ajatuksia tuolla Coelholla: ”Yksi on kaikki. Elämä on täynnä enteitä. Rakkaus ei kiellä miestä seuraamasta elämäntietään.” Tätä viimeistä aion käyttää vielä puolison kanssa. Kristallikauppiastakin enemmän näin itseni kamelikuskissa, joka on kokemuksensa kautta oppinut lukemaan aavikkoa ja pyrkii tekemään nykyhetkestä hyvän.

”Jos pystyt elämään nykyhetkessä, olet onnellinen mies.”


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com