Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

Subscribe RSS

 Eikö ihminen saa rauhassa enää edes erakoitua?
08.12.2016 20:28 | Mika Kähkönen

Laura Gustafsson: Korpisoturi

Into 2016. 257 s.

Tämän vuoden Finlandia-ehdokkaiden paljastuttua leikittelin ajatuksella kuuden parhaan ulkopuolelle täpärästi jääneestä teoksesta. Juuri sen haluaisin lukea. Myöhemmin sain vastauksen Twitterissä. Vastaaja epäili lukeneensa nro 7:n ja nimesi sen Korpisoturiksi. Oli kuulemma luullut tuon kirjan olevan ehdokkaana. Tähän sisältyy yhteensattuma, ellei jopa enne, nimittäin vain paria päivää aikaisemmin olin laitellut Into-kustannukselle sähköpostia ja toivonut tuon kirjan markkinointikappaletta arvioitavakseni. Laura Gustafssonin teos kiinnosti monestakin syystä, eikä vähiten tapahtumien maantieteellisen sijainnin vuoksi. Sen verran saa kotiinpäin vetää. Toinen syy liittyy erakkofantasiaan. Myönnän piehtaroivani aika-ajoin sellaisella. Tuskin olen siinä suhteessa yksin.

Kirjan päähenkilö Ahma päättää paeta mummonsa perinnön turvin itärajalle keskelle ei mitään ja aloittaa siellä luonnonmukaisen täysin omavaraisesti elämän. Edes Itä-Suomessa se ei onnistu, saa mies pian tajuta. Rautakaupan kassa Pamsu iskee silmänsä erikoiseen kulkijaan ja alkaa pörrätä tämän luona milloin milläkin syyllä. Harmi vain, että ainoa Ahmaa kiinnostava vako on varattu speltille ja löytyy pellosta. Juuri sen vuoksi ikänsä maalla asuneesta naisesta on apua. Kädentaidot tekevät vaikutuksen, kuin myös hymykuopat. Sekä sitkeys – edes suorat loukkaukset eivät saa naista häädetyksi maisemista.

Vaikka mies on kaksi lautasta ja pari istuinsijaa talouteensa varannutkin, hänen sosiaalinen elämänsä osoittautuu kaikkea muuta kuin toivotun mukaiseksi. Ei hitto vie hetken rauhaa! Kuvioon astuu Pamsun lisäksi Linnea, joka odotta lasta kylän pikkunatsi Japelle. Linnealla on hevosia, mikä on käytännöllistä ajatellen peltoalaa. Mainitsematta ei voi jättää läheisen sikafarmin viimeistä eloon jäänyttä emakkoa. Sikaa kiinnostaa Ahman lantut ja omenat, mutta myös jutut. Hyvä kuuntelija, kun oppii tuntemaan. Kaukaisemman tuttavuuden Ahma on saanut jo aikaisemmin netin keskustelupalstalta. Hänen kaltaisiaan poikkeusoloihin varautumisesta ja valmistautumisesta kiinnostuneita on muitakin. Yksi heistä on Lynx. Nimimerkin haltijalla on hänelle aivan erityinen merkitys.

Ahma on vakaassa uskossa, että maailmanloppu kolkuttelee jo ulkoeteisessä. Hän on valmis, kun verkkopankit lakkaavat toimimasta, kun Euroopan Unioni asettaa Suomen kauppasaartoon tämän pakolaispolitiikan vuoksi ja kun sähköt sammuvat. Ja niin todella käy. Tuossa vaiheessa enemmistö yhteiskunnasta ja kyläyhteisöstä yllätetään housut nilkoissa. Asetelma kääntyy ylösalaisin, erakolla on jotain tavoittelemisen arvoista.

Kirjailija, näytelmäkirjailija Laura Gustafssonin esikoisteos Huorasatu (2011) päätyi Finlandia-ehdokkaaksi ja sitä on kirjan lievelehden mukaan käännetty saksaksi, ranskaksi ja turkiksi. Esikoisen ja viimeisimmän romaanin väliin mahtuu 2013 julkaistu Anomalia. On sitäkin käännetty, ranskalaisten iloksi. Korpisoturissa Gustafsson käsittelee laajalla otannalla yhteiskunnan ilmiöitä ja ihmisten välistä kanssakäyntiä. Hän tekee sen luonnon, tai ennemminkin ihmiskunnan tuhoutumisen näkökulmasta, naisen ja miehen välistä seksuaalista jännitettä unohtamatta. Sama koskee huumoria. Tapahtumien kärjistyessä komiikka on vahvasti mukana, tai sitten nauran vain väärille asioille.

Ei liene sattumaa, että tekstissä vilahtaa kirjailijakollega ja toisinajattelija Pentti Linkolan nimi pariinkin kertaan. Innoittaja, ainakin yksi sellainen, epäilen. Lopuksi kirjan paras oivallus. Sen mukaan luonto itsessään ei kuole, muuttaa vain muotoaan. Kiertokulkua joo.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com