Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2017
27282930123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Subscribe RSS

 Mad Maxin, Rasvatyynin ja Vertical Limitin käsikirjoittajan esikoistrilleri
31.03.2017 12:08 | Mika Kähkönen

Terry Hayes: Vaeltaja

(I am Pilgrim, 2012)

Suom. Sami Rouhento. Bazar 2015. 810 s.

 

Vaeltaja on yksi Helsingin kirjamessuilta viime vuonna mukaani lähteneistä teoksista. Olin kuullut ja lukenut siitä pelkästään hyvää, jopa ylistäviä kommentteja. Viimeinen niitti ostopäätökselle oli myyjän sanat Bazarin myyntipisteellä: ”Tää sun on pakko ostaa”. Taidan olla helppo kuluttaja. Pelkästään jo kirjailijan esittely kirjan lievelehdellä antaa selityksen tuolle pakolle. Kirjan kirjoittajalla on vahva tausta elokuvakäsikirjoittajana. Hänen kynästään ovat lähtöisin sellaiset elokuvat kuin Mad Max, Rasvatyyni ja Vertical Limit, kaikki varsin tuttuja allekirjoittaneelle. Vaeltaja on toimittajanakin tienanneen Terry Hayesin esikoisromaani, erittäin onnistunut sellainen. Osoituksena tästä opus on voittanut National Book Award -palkinnon, ansainnut käännösoikeudet 24 kielialueelle ja sen elokuvaoikeudet ovat päätyneet kiihkeässä huutokaupassa MGM -studiolle.

Tarinan päähenkilö on amerikkalaisesta tiedustelupalvelusta vetäytynyt mystinen agentti, Vaeltaja. Vaeltaja joutuu palaamaan agenttihommiin, kun New Yorkin poliisin murharyhmän komissaari Ben Bradley saa hänet houkutelluksi murhapaikalle rähjäiseen hotellihuoneeseen. Vaeltajalle selviää varsin nopeasti, että epäilty on inspiroitunut murhan tekotavassa hänen kirjoittamastaan rikosteknisen tutkinnan kirjasta. Kirjan keinoin on mahdollista hävittää melko tarkkaan kaikki oleellinen josta uhrin saattaisi tunnustaa, tai päästä tekijän jäljille. Naispuolisen ruumiin nimettömyydelle on oma merkityksensä, selviää ex-agentin lisäksi myös lukijalle, mutta paljon paljon myöhemmin. Kuvio laajenee ja muuttuu lopulta Vaeltajan ja Saraseeniksi kutsutun terroristin väliseksi kissa ja hiiri -leikiksi. Panoksena on satojen tuhansien, jopa miljoonien, ellei kokonaisen kansakunnan henki, mutta myös rakkaus kaikkein läheisimpiin ihmisiin.

Kirjan tapahtumapaikkojen kuvasto on monipuolinen, aina New Yorkista Turkkiin, Syyriaan, Saudeihin, Afganistaniin ja Hindukušin vuoristoon. Juonikuvio on yhtä lailla polveileva. Hayes sitoo sen tuttuihin tosihistorian tapahtumiin, kuten nyt World Trade Centerin terrori-iskuun. Rakennelma käy ottamassa vauhtia jopa vuoden 1933 Itä-Berliinistä, jossa Natsit kunnostautuivat pitämään kokkoa heidän pirtaan sopimattomilla kirjoilla. Tämän kaltaiset poikkeamat vaativat kirjasinmerkkejä, mikä näkyy teoksen muhkeassa sivumäärässä. Yhtä huolellinen Hayes on henkilöhahmojensa taustoituksessa. Erityisesti Saraseenin taustatarina on herkullinen. Se perustelee hänen kostoretkensä jopa siinä määrin, että hänen tekonsa voi ymmärtää, vaikkeikaan hyväksyä.

Harmittaa vain sattumat, joiden varaan kirjan tärkeimmät käänteet rakentuvat. Viittaan joihinkin tapahtumiin, henkilöhahmojen välisiin yhteyksiin ja sattumanvaraisuuksiin, varsinkin kun päähenkilö pääsee niiden verukkeella tutkimuksissaan eteenpäin. Tällainen on joko hyväksyttävä, tai jätettävä koko laitos kesken. En jättänyt. Sepitelmäähän tämä on, silkkaa viihdettä ja toimii sellaisena. Tätä ulottuvuutta korostaa lukujen loppuihin ympätyt koukut. Hayes käyttää niitä huomiota herättävästi ja surutta. Joo, joo, ne kuuluvat asiaan, mutta mielestäni parhaat koukut eivät vaadi keinotekoista nostatusta, vaan sisältyvät tapahtumiin. Nyt hei puhutaan kuitenkin kansainvälisen tason bestselleristä! Lisäksi sisällöstä on tunnistettavissa – olettaisin – kirjailijalle itselleen mieluisat elämänalueet ja aktiviteetit, vaikka nyt purjehdus, jolle hän on saanut tilaa tarinassaan. Kivaa luettavaa, vaikkei teemaan liitykään. Merkitys on korkeintaan vapauden symbolina, joka toistuu muutamassa kohtaa ja eri muodossa läpi tarinan. ”Jos haluaa olla täysin vapaa, pitää pystyä laskemaan irti”, taisi päähenkilö siteerata jossain kohtaa buddhalaismunkkia.

Ilahduttamaan jäivät jotkut tapahtumakuvaukset, kuten vuoristossa tapahtunut – sinällään karmaiseva – ihmiskoe, paikoin esiintyvä kirjailijan sadunkertojaote, hyvät lähdetiedot ja muutamat näppärät jipot, joilla hän hän saa lukijan yllättymään. Vaikka se peilijuttu, muut kirjan lukeneet varmasti muistavat. Vaivaa on nähty, joten kyllä kirja ja kirjailija ovat kannuksensa ansainneet.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com