Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2017
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

Subscribe RSS

 Muistelujakso
05.04.2017 15:26 | Mika Kähkönen

Viimeisimmän jännitysromaanini Luonnollinen kuolema julkaisusta on reilu puoli vuotta, joten sen kohdalla voidaan puhua viime syksyn sadosta. Tähän kohtaan käy muistelujakso. Miltä nyt tuntuu, mitä jäi päällimmäisenä mieleen ja miten tästä eteenpäin? Ruusuja ja risuja.

 

Harvoin saa lukea hyvin kirjoitettuja tapahtumakuvauksia, joissa näkee tilanteen sielun silmillä.

- Hanna, lukija -

 

Ensinnäkin olin ja olen edelleen otettu siitä, että tekstini sopi Myllylahden julkaisuohjelmaan, niin kuin sanotaan. Edelliseen 2013 julkaistuun kirjaani Pimeimmät tunnit verrattuna jouduin tekemään loppuvaiheessa enemmän töitä saadakseni käsikirjoituksen kuosiin. Kävin kustannuspäällikkö Niina Within kanssa sähköpostiviestittelyä useampaankin kertaan ja sain kuunnella kirpeää korvakarkkia parin puhelun yhteydessä. Editointi oli silti ja juuri siksi antoisaa ja palkitsevaa. Pidän tuosta vaiheesta. Alkuvuodesta 2016 tuli mieluista allekirjoitettavaa ja alkoi markkinoinnin suunnittelu. Sain esittää toiveitani ja ajatuksiani kannen suhteen. Räpsin niiden tueksi kuvia sairaalan kellarikäytävillä ja sain ihastunutta palautetta. Kannen kuva vastasi lopulta toiveitani yli odotusten.

Ennen julkaisuajankohtaa ehdin ajatella tulevaa mediamylläkkää. Nyt jälkikäteen ajateltuna olin ajatuksineni vähän naiivi. Varasin kotisivuilleni linkkitilaa lehtijutuille, blogikirjoituksille ja kaikelle muulle huomiolle, jopa vitsikkäästi syytteille. Hykertelin keksinnölleni hiljaa ja jäin odottamaan.

 

Juonen taitavaa kokoonpanoa ja inhimillistä kerrontaa.

- Sanomalehti Karjalainen -

 

Julkaisupäivä koitti. Kuka ehtii ensimmäiseksi? Vauhdittaakseni kampanjaa olin ollut yhteydessä muun muassa Joensuun Suomalaiseen kirjakauppaan, sanomalehti Karjalaiseen ja kansankahvio Soroppiin, jonne onnistuin puhumaan itseni kirjailijavieraaksi. Vierailu oli hieno, keskustelu henkevää ja mielipiteet kirjan teemasta hyvinkin elämänmakuisia. Samalla reissulla annoin haastattelun Karjalaisen kulttuuritoimittajalle ja iso lehtijuttu ilmestyi pian tuon jälkeen. Sanna Jääskeläisen arvio oli odotetun napakka, mutta hyvässä hengessä. Peli oli avattu.

Sitä seurasi aikalisä, aina joulukuun alkuun saakka, jolloin pidettiin dekkarilauantaita kahden Myllylahden tallikaverini Jukka Niskasen ja Suvi Piiroisen kanssa. Sain kaupattua koko kolmikon yhtä aikaa kirjakauppaan. Suvi matkusti tilaisuuteen Kuopiosta, mutta kävi entisenä joensuulaisena paikallisesta kirjailijasta kuin euro valuutasta. Häneltähän ilmestyi Joensuuhun sijoittuva esikoisdekkari Pahaa parempi ja uutta on kuulemma luvassa jo tulevana syksynä. Kannatti kutsua, ainakin seuraajien ja kassajonon perusteella. Suvilta ja hänen kauttaan myös hänen ystäviltään sain tärkeitä myötätunnon sanoja. Ne tulivat tarpeeseen haastatteluni jälkeen, joka monin paikoin muistutti oikeusistuntoa. Olivat kauhistelleet sitä. Oikeusistuntotyyli ei ole sattuma. Haastattelijanani toimi korkealle arvostamani kirjallisuuskriitikko ja läänin poliisineuvos Mikko Varis. Hän oli teokseni suhteen varsin kriittinen ja kuittasi myönteiseksikin kokemansa yksityiskohdat kokonaisuuden kannalta vähämerkityksellisiksi. Vertasi toki Raymond Chandleriin, mistä olen ilahtunut. Mikä harmitti, oli hänen asiavirhe-esimerkkinsä, jonka hän oli ottanut jostain muusta tekeleestä. Luonnollisessa kuolemassa ei nainen juokse yöpuvunhousuissa taskussaan poliisiase, ei sen enempää housut nilkassa kuin ylhäälläkään. Mainitsin asiasta puolustuspuheenvuorossa. Vastalause hyväksyttiin. Haastattelun jälkeen Varis pyysi arvostelukappaleeseen signeerausta. Kysyin, millaisia terveisiä hän nimmarin lisäksi alkulehdelle haluaisi. Hän vastasi, että mitä vain haluan. Sen hetkisissä fiiliksissä mieleen tuli montakin vaihtoehtoa. Päädyin kiitoksiin. Loppujen lopuksi epäilen, että ankara kriitikko halusi vain testata merikelpoisuuttani. Taisinpa selvitä.

 

Kokonaisuudessaan, jos listaisin viime vuoden parhaita dekkareita, olisi Luonnollinen kuolema ilman muuta kärkipäässä.

- Lukutoukan kulttuuriblogi -

 

Tilaisuuden ansiosta minulla oli ilo tavata kirjabloggari Krista Airola, jonka kanssa vaihdoin muutaman ystävällisen sanan. Yllätyksekseni hän kysyi lupaa haastatella minua blogisivuilleen ja lupauduin oitis. Olin laittanut hänen julkaisunsa merkille jo aikaisemmin ja ollut innoissani oman kotikaupungin aktiivisesta kirjabloggaajasta. Niinpä me tapasimme reilua kuukautta myöhemmin tammikuussa pääkirjaston kahviossa haastattelun merkeissä. Kirjablogi kirjailijakuvauksen kera ilmestyi jonkin ajan päästä myöhemmin netissä. Kristan kehusanat suorastaan hämmensivät. Maaliskuun lopussa jouduin lukemaan suru-uutisen Kristan äkillisestä sairauskohtauksesta ja siihen menehtymisestä. Hän kertoi viimeiseksi jääneellä tapaamisellamme, ettei halua kirjoittaa huonoja arvioita palstallaan, jättää mieluummin blogin kirjoittamatta, tai jopa kirjan kesken. Jo lyhyen tuttavuuden perusteella voi sanoa, että kirjamaailma menetti hänessä sydämellisen ja hyväntahtoisen ihmisen. Edelleen vetää hiljaiseksi.

Jo hyvän aikaa ennen Kristan tapaamista olin poistanut kotisivuiltani sen kirjajutuille varaamani osion, ensin sen syytevitsailun ja sitten kokonaan. Olo oli vähän kuin olisin kutsunut koko luokan synttäreille, eikä ketään tullut. Samaa vaikutelmaa korosti viikottaiset vierailuni kirjaston lehtisalissa. Tiesin, että Myllylahti oli lähettänyt mediakappaleita muutamaan aikakausilehteen ja odotin milloin niiltä ilmestyy juttu, tai edes maininta kirjastani. Turhia reissuja, jos ei lasketa pyöräilyn tuottamaa terveydellistä hyötyä. Nyt huomaan, että aineistoa olisi toki ollut verkkosivuilleni luvassa, vaikkei määrällisesti niin paljoa kuin odotin. Ainakin tämä opettaa arvostamaan jokaista huomiota erikseen. Ei se niin mene, että menestys kertautuisi suhteessa ulos pulpahtaneisiin teoksiin.

 

Mutta ennen kaikkea alkoholistien maailmaa ja elämää kuvataan ymmärtävästi – kaikella on syynsä ja seurauksensa, mörkö on yksilö yhteiskunnassaan. Tässä mielessä Kähkönen on edesmenneen Matti-Yrjänä Joensuun linjoilla.

- Kartsan Lokkivihko - 

 

Osallistuin alkutalvesta myös 60 vuotta täyttäneen kirjailijayhdistys Ukrin Uusien kirjojen iltaan, jossa yhteydessä lahjoitin ilmaiskappaleen yhdistyksen pitkäaikaiselle puuhamiehelle Kari Tahvanaiselle. Tahvanainen pyörittää paikallisella radiokanavalla kirjallisuusohjelmaa Jokisappea, jota kuuntelin korva höröllä sitten tammikuun alussa. Oli nimittäin asiaa Luonnollisesta kuolemasta. Myöhemmin juttu ilmestyi myös Kartsan Lokkivihkossa blogina. Ukri on ollut tukemassa ja huomioinut kirjoittajan urani aina omakustanneajoista lähtien. Heidän toimintaa leimaa monipuolisuus, ennakkoluulottomuus ja vanha kunnon talkoohenki. Pitkää ikää Ukrille!

Talveen kuului myös kirjakauppavierailu Outokummussa, sekä Tohmajärven teatteriyhdistyksen, Maiju Lassila teatterihankkeen ja Keski-Karjalan musiikkiopiston yhteistyössä järjestämä monologiesitys, jossa yhtenä useista aineksista oli myös ote meikäläisen tekeleestä. Heidän lisäkseen oli vielä yksi taho, jonka olin jo luullut unohtaneen minut. Olin jo alkusyksystä ollut yhteydessä ammattiliittoni Tehyn jäsenlehteen ja kysellyt kiinnostuksesta kirjaani ja siinä sivussa kirjoittavaa lähihoitajaa kohtaan. Aikaisemmin Tehyn paikallisosasto ehtikin jo tehdä oman juttunsa kotisivuillaan. Lehden vuoro tuli maaliskuun lopussa, kun Tehy-lehdessä ilmestyi laaja henkilökuva minusta kirjailijana, päivystyspoliklinikan pitkäaikaisena hoitajana ja yksityishenkilönä. Juttu oli tehty hyvällä maulla, vaikka asettikin monta arpea lujuustestiin. Sieltähän ne aiheetkin tulevat, myönnettäköön.

Kiitos kaikille, jotka ovat suoneet teokselleni julkista huomiota. Kaikkia en varmasti edes maininnut, joten ehkä juttulinkille olisi sitenkin pitänyt tilaa jättää. Voi kirjojani lukea lukea hiljaa hissukseenkin. Niinhän lukijoista suurin osa tekee. Meluksi riittää kääntyvän sivun kahahdus. Niin ja hei, haluaisiko joku tietää onko nyt jotain uutta työn alla? Hyvä jos niin. Palaan siihen myöhemmin.

 


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 5.000




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com