Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2017
27282930123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Subscribe RSS

 Värisyttävä, kammottava, hyytävä
15.04.2017 20:24 | Mika Kähkönen

S.K. Tremayne: Jääkaksoset

(The Ice Twins, 2015)

Suom. Oona Nyström. Otava 2016. 349 s.

 

Kirjoillahan ei parasta ennen -päivämäärää ole, toisin kuin kirjakauppiaat ehkä ajattelevat, nimittäin satuin tekemään kertana eräänä taas löydön. Olivat laittaneet alennuskoriin S.K. Tremaynen Jääkaksoset. Voi olla, että aikakäsitykseni alkaa heittää, mutta mielestäni tätä vielä viime syksynä mainostettiin ihan kelpo volyymilla uutuutena. Ainakin kirjaan törmäsi sosiaalisessa mediassa, jossa kirjabloggarit vihjasivat tutustuneensa teokseen ja houkuttelivat käväisemään sivuillaan katsomassa mistä on kysymys.

Lukutottumusteni suhteen yritän pitää itseni neitseellisenä. Haluan muodostaa oman käsitykseni ilman ulkopuolisia vaikuttimia. Tutustun toki kansitekstiin joo, mutta riisun siitä mielessäni adjektiiveja, kuten nyt vaikka värisyttävä, kammottava ja hyytävä, jotka tämänkin kirjan kansista löytyy. Nyt kun olen lukenut Tremaynen romaanin, toteaisin, että hänen luomuksensa on ensinnäkin värisyttävä, toiseksi kammottava ja kolmanneksi hyytävä. Got Me!

Jääkaksosissa pariskunta muuttaa tyttärensä kanssa Skotlantiin. Tarkoitus on aloittaa puhtaalta pöydältä ja jättää kaikki ikävä taakse. Vuotta aikaisemmin toinen heidän kaksoistyttäristään on kuollut tapaturmaisesti, eikä miehen ja naisen keskinäinenkään suhde ole selvinnyt ilman laitatilanteita. Hörskä, jota he aikovat asuttaa ja remontoida on miehen isovanhempien perua ja sijaitsee majakkasaarelle. Vuorovesien mukaan sinne on mahdollista vaikka kävellä, mutta ilman venettä olet saaren ja muuttuvien luonnonolosuhteiden armoilla. Karmiva paikka jo lähtökohdiltaan. Kympin valinta miljööksi.

Nuo kaksoistytöt olivat identtisiä, minkä vuoksi heitä oli ja on (!) vaikea erottaa toisistaan. Erottaa tosiaan, sanan useammassakin merkityksessä. Eloon jääneen tyttären käytös alkaa muuttua saarella. Hän ottaa leikkeihin kuolleen sisarensa esineitä, omaksuu käytöstapoja ja lopulta väittää olevansa itse kuollut siskotyttö. Varsinkin äiti Sarah on altis tytön väitteille ja lähtee lopulta uskomukseen mukaan. Hänellä ei ole tyttären hysteeristen kohtauksen edessä vaihtoehtoa. Kun kerran annat periksi, ei roti löydy jatkossakaan.

Mitä oikeasti tapahtui ja miksi? Ja mikä tämä juttu on näiden tyttöjen kanssa? Mysteeriä aletaan kuoria siivu kerrallaan. Yllätyksiä piisaa ihan loppuun saakka. Kirjailija vie tarinaa tarkalla psykologisella silmällä ja sopivan kätketysti eteenpäin. Näkökulmat vaihtuvat miehen ja naisen välillä. Molemmilla on omat käsityksensä heitä kohdanneesta tragediasta. Salatut, hyvin primitiivisetkin ajatukset tuodaan esille. Lukijalle jätetään niiden seuraaminen. On mielenkiintoista huomata miten nuo ajatukset jalostuvat sivistyneiksi versioiksi. Tajuaako puoliso missä vaarassa kenties on? Paljastuuko menneisyyden rikokset, niin moraaliset kuin juridisetkin? Mitä ne pitävät sisällään? Leikittely yliluonnollisen mahdollisuudella kruunaa teoksen. Lasten rallatukset ja peilikuvaharhat kuuluvat asiaan. Tällä kertaa kannen adjektiivit ovat ansaittuja. Jälki on melkein kuin Marko Hautalaa.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com