Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2017
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

Subscribe RSS

 Veljesten niksit parempaan itseluottamukseen
02.08.2017 18:27 | Mika Kähkönen

Niko Leppänen & Makke Leppänen: Itseluottamus – Kestomenestys mielessä

Viisa Elämä 2017. 201 s.

 

Arvioipahan Makke ja Niko Leppäsen kirjan Itseluottamus – Kestomenestys mielessä sitten täydeksi huuhaaksi, tai sarjaksi aikamme nerokkaimpia oivalluksia, vaikuttaa se tekijöiden itseluottamukseen yhtä paljon, eli eipä juurikaan. Makke on valmentavan psykologian, urheilun ja johtamisen mindsetin kehittämisen ja mentaalivalmennuksen asiantuntija ja Niko taas mindset coach, mentori ja keynote-puhuja. Älä kysy noista nimikkeistä, en osaa suomentaa niitä edes kirjan luettuani – toki vasta yhteen kertaan ja ilman alleviivauksia tai muistiinpanoja. No kuitenkin, syy miksi kaverit eivät nöksähdä, johtuu heidän opeistaan. Vahva itseluottamus lähtee omasta itsestään, eikä se tarvitse ulkoisia kannustimia.

Luulen ettei kukaan, jolla tuo edellä mainittu synnynnäinen hyve on oikealla tolalla tartu tähän kirjaan. Nostan käteni reilusti ylös (kirjan ansiosta, kiitos), kuulun ryhmään muut ja väitän, että niin kuuluu valtaosa muistakin suomalaisista. Ei se vika ole, vaan ominaisuus, jolle on vielä jotain tehtävissä. Pakko!

Se, että omaa vahvan luottamuksen itseensä ei tarkoita täydellistä ihmistä, vaan ennemminkin ihmistä joka tunnistaa omat puutteensa, ottaa opiksi kritiikistä ja jaksaa yrittää parhaansa. Me ihmiset kun tykätään laittaa kaikki paremmuusjärjestykseen, olipahan sitten kyse mistä elämänalueesta hyvänsä, on lohduttavaa, että aina paras ei voita. Urheilija, joka pelkää häviötä, häviää todennäköisemmin, kuin urheilija, joka keskittyy ilman ylimääräisiä ajatuksia pelivälineeseen. Yksinkertaista ja näin sanottuna itsestään selvää. Sama matikka toimii muuten voittojuhlista haaveilevan ja peliväline-orientoituneen kanssapelurin välillä. Pois turhat ajatukset. Pois. Tietenkään se ei onnistu täydellisesti koskaan ja vaihtelee päivän mukaan, mutta onpahan mitä tavoitella – ihmisiä kun ollaan. Keskitytään tekemiseen, se riittää ja sillä pääsee pitkälle.

Tapaan itseni aina silloin tällöin surkuttelemasta omia kykyjäni ja asemaani kirjoittajana (ja muutenkin), erityisesti dekkaririntamalla. Kielioppi tökkii, sanavalikoimani on yksinkertaista ja köyhää, en saa tarpeeksi median huomiota, en myy niin paljon kuin toivoisin, ei tipu palkintoja, tuskin koskaan teokseni nähdään käännettynä ja vielä viimeiseksi, leipätyöstä luopuminen ja päätoimisen kirjailijan ura on mitä suurinta haihattelua. Kaikki nuo edellä mainitut ajatukset ovat 100% turhia. Niiden sijaan pitää keskittyä, ylläri, ylläri, kirjoittamaan.

Niko ja Makke Leppäsen aiheessa on paljon samaa mitä Julia Cameronin kirjassa Tie luovuuteen – Henkinen polku syvempään luovuuteen (kts. blogi toisaalla). Myös Cameron pitää yhtenä paremman tuloksen esteenä riippuvuutta ulkoisiin tekijöihin. Mietitään onko tuotoksen hyvä muiden silmissä ja pelätään floppia. Hirvittävin kriitikko asuu omassa päässä. Pahimmassa tapauksessa tuhotaan jo hyvälle alulle päässyt työ ajatuksella, että ei tästä kukaan kuitenkaan pidä. Mitä väliä? Kaikki epäonnistumiset ovat tarpeen matkalla kohti mestariteosta. Ovatko ne edes epäonnistumisia? Nää on näitä zen-juttuja, joista Niko ja Makkekin ammentavat, kaiken muun muassa siis. Enkä häpeä myöntää, niin minäkin, tosin vaihtelevalla menestyksellä. No joo, nykyään siitä on tullut vähän, eikä ihan vähän, muotijuttu. Kiusallista, mutta onhan niitä huonompiakin villityksiä, voisi puolustella.

Jos zen-vouhotukset kiinnostavat enemmänkin, käyppä vilkaisemassa kirjaesittelyni vaikka sitten John Daido Loorin teoksesta Zen ja luovuus – kehittyminen taiteen polulla, Larry Shapiron Zen ja juoksemisen taito, sekä Shunryu Suzukin Zen-mieli, aloittelijan mieli.

Tähän loppuun jättäisin kysymyksen lähinnä itselleni, mutta muutkin saavat sitä miettiä. Mitä on menestys? Onko se sitä, että Hesarin kulttuuritoimittaja huomioi teokseni, vai sitä että Ritva Rivilukija suosittelee kirjaani ystävälleen? Vai jopa sitä, että saa kynän pysymään kädessä ja piirrettyä sillä tunnistettavan sanan?


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com