Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2017
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

Subscribe RSS

 Kauhuvaikutteinen psykologinen rakkaustarina
13.09.2017 12:42 | Mika Kähkönen

Tiina Raevaara: Korppinaiset

Like 2016. 280 s.

 

Mikähän siinä on, että sitä tieten tahtoen haluaa tulla huijatuksi ja siitä vielä nauttii? Taikuus ja silmänkääntötemput kiehtovat. Hypnoosi ja manipuloiduksi tuleminen viehättää. Sitä yrittää olla taikuria fiksumpi ja oivaltaa tempun salaisuus, eikä edes harmita huomata arvanneen pieleen. Jotain samaa tunnistin itsestäni Tiina Raevaaran jo viidennen romaanin Korppinaiset parissa. Jo, jo pelkästään siksi, että vasta vähän aikaa sitten tulin tietoiseksi itse kirjailijasta ja hänen tuotantonsa, ainakin tämän viimeisimmän teoksen tyylisuunnasta. Sopivan outoa kamaa, voisi sanoa.

Korppinaisten keskushenkilö Jaakko muuttaa isovanhempiensa vanhaan taloon. Nuorella miehellä on suunnitelma. Hän aikoo tuoda sinne rakastettunsa Aalon, jonka hän on kuvitellut jo kuolleen. Suorastaan hän on ollut siinä uskossa, että hän on aiheuttanut Aalon kuoleman. Ennen kuin he voivat elää elämänsä onnellisina sen loppuun saakka, on joitain asioita jotka on ensin selvitettävä, vaikka nyt menneisyys. Talosta löytyy vihjeitä, ettei kaikki ole mennyt niin kuin kirkon kirjoissa, kuolintodistuksista puhumattakaan. Eteen tulee suljettuja huoneita, kuivuneen veren laikuttamia vuodevaatteita, erikoinen (tai liian normaali) vuokralainen ja naakat, jotka ovat ottaneet ullakkotilat omaan käyttöönsä ja muutenkin tulevat ja menevät omien mieltymystensä mukaan. Isovanhemmat, niin kuin Jaakon luontotutkija-isäkin on jo kuollut. Isän kuollessa Jaakko oli kymmenen. Nyt kaksikymmentäneljävuotiaana käsitys isän kohtalosta muuttuu. Siitä on liian monta versiota. Niistä oikean selvittäminen muodostuu Jaakolle lähes pakkomielteeksi. Vähän vaikea sanoa, ovatko Jaakon asiat muutenkaan hyvin. Tarkoitan psyykettä.

Kirjan tapahtumaympäristö ja henkilöhahmot ovat mystisiä ja tunnelma vanhahtava, suorastaan klassinen, kuin Edgar Allan Poen tuotannosta. Sen verran olen lukenut sitä, että uskallan sanoa näin. Sitä paitsi mielleyhtymät ovat makumieltymysten lisäksi toinen asia, josta ei kannata kiistellä. Viimeisen sivun jälkeen jäin miettimään hahmojen merkityksiä, eikä vähiten talon ympärillä parveilevien lintujen roolia. Oman vihjeensä siitä antaa kirjan nimi, joka sekin voi olla vain hyvä vedätys. Johdatellaan väärälle polulle ja harhaan.

Harhaanpa tosiaan. Siitä puheen ollen, jos haluaa luoda uskottavan illuusion, on hyvä tietää miten maailma makaa todistetusti ja oikeasti. Siinä ei pitäisi olla Korppinaisten kirjoittajalla kirjailija Tiina Raevaaralla ongelmia. Hän on myös tiedetoimittaja, perinnöllisyystieteeseen erikoistunut biologi ja filosofian tohtori. Ennen romaanien sarjaa hän on voittanut novellikokoelmallaan Runeberg-palkinnon ja kirjoittanut yhden tietokirjan. Ja vielä, pari vuotta sitten hänelle napsahti Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Onhan siinä jo.

Ratkaiseva vihje kirjasta tuli Pasi Ilmari Jääskeläinen twiitistä ja ostoratkaisu alennusmyynnistä. Sain teoksen kympillä, mikä kertoo omaa karua kieltä kirjojen kiertokulusta. Kuluttajana olen halpuuttamisesta tietysti ilahtunut, mutta itsekin julkaisevana kirjoittajana vähän harmittaa.


 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on yksi plus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2017 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com