Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
262728293012
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

Subscribe RSS

 Juosten meditoitu
16.11.2017 16:32 | Mika Kähkönen

Sakyong Mipham: Meditatiivinen juokseminen

(Running with the Mind of Meditation, 2013)

Suom. Lauri Porceddu. Ensimmäinen taskukirjapainos. Viisas Elämä 2016. 196 s.

Moni varmasti luulee, kun kirjablogin aiheena ja samalla luetun teoksen nimenä on Meditatiivinen juokseminen, että luvassa on omien henkisten ominaisuuksien kehua, valaistumiskokemuksia ja liikuntaintoilua. Ja paskat. Ei siinä etten haluaisi noita kaikkia kolmea, välillä jopa epätoivoisesti. Mitä se nyt kertoo, kun pitää toistuvasti palata näihin elämäntaitokirjoihin? Oppiiko näistä? Pysyykö kannettu vesi kaivossa? Väittäisin, että sitä ”hetkessä elämistä”, mitä näissä kirjoissa ja vapaaopistojen ja kuntokeitaiden kursseilla toitotetaan, toteuttavat kaikkein puhtaimmillaan pilkkireiän tai nuotion tuijottajat, jotka ovat sujuvasti ohittaneet kaikki jutut itämaisista elämänviisauksista. He eivät keskity hengittämiseen, vaan miettivät vaikka että nykiikö.

Jos nyt jotain tästä Sakyong Miphamin kirjasta, niin ensinnäkin mieshän on omassaan varmasti laajassa piirissään tunnettu buddhalainen opettaja, kirjailija, maratoonari ja superatleetti. (Huom. super!) Meditatiivinen juokseminen kirjassaan hän ammentaa kokemuksiaan monipuolisen liikkumisen ja erityisesti maratonjuoksemisen saralla, sekä roolistaan tiibetiläisenä lamana ja Shambala-yhteisön johtajana. Juoksun suhteen mies antaa pikkunäppäriä vinkkejä keskivertojuoksijalle, eikä yritä sovittaa kahta eri asiaa väkisin yhteen. Hyvä niin, vaikka nyt leipätyöni suhteen, jossa yksi tehtävistäni on ottaa vastaan auton tönäisemäksi joutuneita lenkkeiijöitä. Juostessa juostaan ja hiljentyessä hiljennytään – näin kirjan nimestä huolimatta. Yhtymäkohtia toki löytyy ja sovellettuja harjoituksia. Miphan on jakanut kehittymisen noilla molemmilla osa-alueilla eläimiin: tiikeri, leijona, garuda, lohikäärme ja tuulihevonen. Viimeiseksi mainittu on näistä paras. Vertaukset eivät auenneet minulle, vaikuttivat väkisin väännetyiltä ja teennäisiltä.

Jatkan yrittämistä. Olisi hauskaa höyrähtää oikein kunnolla, kulkea hymisten sormenpäät yhdessä ja löytää kaikkein surkeimmastakin päivästä hienon itse keksityn vertauksen kautta jotain hyvää ja uskoa siihen täysillä – tai yöstä, löytää yöstä. Tätä kirjoittaessa kello on 03:03. Viime yön olin vielä töissä. Unet sekaisin. Kun en viitsinyt lähteä lenkille, ajattelin kirjoittaa ja syödä appiukon isänpäiväjuhlista yli jäänyttä leipäkakkua. Ihan syötävää oli vielä.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com