Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
2930311234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293012

Subscribe RSS

 Liikunta vs. kirjoittaminen
28.05.2016 10:39 | Mika Kähkönen

Kirjailija on ammattinimike yhtä paljon kuin jääkiekkoilija, tai vaikka juoksija. Se ei tee minusta vielä ammattijuoksijaa jos lenkkeilen ja olen osallistunut joskus kilpailuhinkin – jopa sijoittunut ihan mukavasti omassa sarjassa. Monikansalliset yhtiöt tuskin lähestyvät minua sponsorisopimuksilla, jos kansallisetkaan. Molempia toki voi harjoittaa ammattimaisesti. Laatia tavoitteita, pitää suorituksista päiväkirjaa ja vetää lenkkarit (lue: istua koneella ilman inspiraatiota) jalkaan sadepäivänäkin, kun sohva kutsuisi.

Vertaamisesta on hyötyä. Mielestäni se on aika osuvaakin, jos miettii heidän määrää jotka hankkivat toimeentulonsa joko kirjoittamalla tai urheilemalla, suhteessa lajin harrastajiin. Oikeastaan kirjoittamiseen kannattaa suhtautua kuin liikuntaan. Molemmat vaikuttavat vasta kun siitä tulee tapa. Kirjoittamisen suorituskyky ja kestävyyskunto paranee vain kun se kuuluu säännölliseen viikko-ohjelmaan. Omia tuntemuksia kannattaa seurata. Monipuolisuus on tärkeää rasitusvammojen estämiseksi. Totta kai pitää muistaa palauttava kirjoittaminen ja aivohuolto suorituksen jälkeen. Tähän käy hyvin vaikka blogikirjoittaminen, tai statuksen päivittäminen sosiaalisessa mediassa.

Harjoitteita tulisi olla 4-5 kertaan viikossa ja niiden pituuksien tulisi vaihdella intensiteetin mukaan. Se voi tapahtua yksin tai ryhmässä. Vapaaopistoista ja kirjoittajaryhmistä löytyy varmasti samanhenkisiä harrastajia. Itse tykkään puurtaa yksin. Kevyt arkikirjoittaminen voi ja pitää olla päivittäistä. Sen kanssa on hyvä muistaa neljän peen (PPPP) sääntö: pitää pystyä puhumaan puolisolle kesken suorituksen. Jos aika on kortilla, ei kannata lannistua. Nykyoppien mukaan aineenvaihdunta ja ajatus lähtee liikkeelle jo lyhyemmillä harjoi- (kirjoi-) tuskerroilla. On tehty tutkimuksia, että lyhyt hiit-tyyppinen kymmenen minuutin korkeasykkeinen rykäisy riittäisi korvaamaan jopa pitemmän session. Ainakin siitä saa vaihtelua.

Tärkeä osa palautumista on lepo ja sopiva hengenravinto. Lautasmalli on edelleen toimiva. Sen mukaan lukunurkkauksesi, tai yöpöytäsi täyttyy puolilleen lähdekirjallisuudesta. Yhden neljänneksen tulisi sisältää kielenhuoltoa. Sitä ei tosiaankaan työnnellä sitten lautasen reunoille tai syötetä koiralle. Viimeinen neljännes onkin sitten proosaa. Joskus on hyvä herkutella ja palkita itsensä dekkarilla, miksei melodramaattisella romantiikallakin – kukin mieltymystensä mukaan.

Myös suorituksen aikana on muistettava tankkaus. Sen tulisi olla jotain helposti imeytyvää, vaikka netin hakukonetietoa, tai omia muistiinpanoja, jos olet tottunut laatimaan itse lähteesi. Pääasia on, että faktojen tarkistaminen on säännöllistä. Näin varmistat imeytymisen solutasolla.

Jos kirjoittaminen jää vain omaksi iloksi raapusteluksi, et ole epäonnistunut tai jotenkin epäkirjoittaja. Säännöllisenä se voi ehkäistä, tai ainakin viivästyttää muistisairauksien puhkeamista ja takaa hyvän ulosannin kahvipöytäkeskusteluissa. Oma runo ystävän onnittelukortissa korvaa täysin kustantajan numerolappu rinnassa juoksemisen. Kirjoittaminen on pääasia, pää asia.

Jään vain miettimään milloin meille kirjoittajille kehitetään oma aktiivisuusranneke. ”Mika, on aika alkaa kirjoittaa!” ”Mika, tänään kirjoitit täydet tunnit! Hienoa!” 

 

( Päivitetty: 12.01.2018 10:42 )

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com