Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
30123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

Subscribe RSS

 Kysyvä ei juonesta eksy
12.01.2018 14:35 | Mika Kähkönen

Kirjoitin aikaisemmassa blogissani itsesaduttamisesta, kuinka pakottaisin itseni kertomaan kokonaisen tarinan minikoossa ja kuinka säästäisin sillä matkan varrelle osuvia karikoita ja ennen kaikkea turhia liuskoja. Aikaisemminhan olin kirjoittanut valmiita lukuja, väliin hahmotellut ja taas kirjoittanut valmiita lukuja. Kertomus eteni, vaikkakin välillä myös hieman syrjään. Itsesadutuksessani riitti mielikuvitusta tiettyyn rajaan, mutta melko nopeasti rakennustarpeet loppuivat nyt kesken. Mitä jäi tilalle, oli koko joukko kysymyksiä ja juuri tätä pidän kaikkein tärkeimpänä.

Perustelujako? Selvä. Annan ne reseptin muodossa. Otetaan tarinan perusajatus huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen paistamista. Sekoita joukkoon henkilöhahmot, mausta ne ja vaivaa itseäsi kunnes seos on tasainen. Pilko ainekset, esimerkiksi viiteen lukuun ja jätä loput liinan alle turpoamaan. Laita tietokone päälle ja anna sen lämmetä, kunnes saat tekstinkäsittelyohjelman avattua. Kirjoita ensimmäinen luku. Tässä kohtaa pitää muistaa sama sääntö kuin letunpaistossa: yleensä ensimmäinen, tai ensimmäiset letut kärähtävät, joten saatat joutua syöttämään ne koiralle. Tämä koskee myös lukuja. Koiran sijaan suosittelen paperinkeräystä, takkaa, tai nuotiota (pihalle).

Mitäkö tällä on tekemistä kysymysten kanssa? Ei mitään. Sen sijaan kirjoittamisen ja toivon mukaan myös lukemisen mielekkyyden kanssa kysymykset ovat kaikkein tärkeimpiä. Oikeastaan jokaisen sivun tai liuskan lopussa eteenpäin kantava voima on kysymys: mitä sitten. Voin olla pelkästään iloinen, kun törmään tilanteeseen, etten tiedä miten tarina jatkuu. Siihen kysymykseen toivon myös lukijan törmäävän. Ainakaan kukaan, tai harva voi jälkikäteen sanoa, että olisi arvannut kuinka tapahtumat etenivät.

Käytännön esimerkki: Joku katoaa ja hänen epäillään kuolleen. Tosiasia on, että hän on kadonnut. Jos hän on kuollut, onko hänet tapettu? Kuka sitten on murhaaja ja miksi? Vai onko hän lavastanut kuolemansa. Taas, jos näin on, niin miksi? Motiivi? Mitä minun on näistä kirjoittajana tiedettävä? Tietysti olisi järkevää ja viisasta tietää kaikki, mutta noista kahdesta sanasta ei todellakaan voi vetää yhtä kuin-merkkiä sanoihin kiinnostava, tai koukuttava. Mielestäni nimenomaan noihin kahteen viimeiseen kuvaukseen sisältyy kirjoittamisen ja lukemisen paras nautinto.

Tapahtuu seuraavaa: Pysyttelen totutussa kirjoitustavassa. Jo nyt minulla on juonikuvioita valmiina ennätyspitkälle. Uskon vakaasti, että kun olen kirjoitusprosessissa lähestymässä tarpeiden loppua, tuottavat ne sisäsyntyisesti jatkoa itselleen, kuin leipätaikinan juuri konsanaan. Paljon on sattuman varassa, mutta niinhän maailmassa tuppaa moni muukin asia olemaan. Moni ratkaisevakin asia. Luultavasti tunne on vähän hölmö, mutta myönnän sen: Jännittää.

(Blogi julkaistu alunperin 28.2.2012)


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com