Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
2930311234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293012

Subscribe RSS

 Kahden tekstin loukussa
12.01.2018 19:39 | Mika Kähkönen

Keväällä sain Viestejä Sarahilta-käsikirjoituksen lähetettävään kuosiin ja laitoin sen kustannusyhtiön arvioitavaksi. Kuukauden kuluttua tuli postia, eli ensimmäinen hylkäys. Vastaavia kirjeitä olen lukenut aikaisemminkin, joten palaute ei varsinaisesti harmittanut, jos ei yllättänytkään. Oma usko tuohon tarinaan on vahva, joten tarjosin sitä toiselle kustantajalle ja aion jatkaa postittelua kunnes oikea kustannusohjelma löytyy.

Odottelu aikana saattoikin sitten hahmotella jo uutta tarinaa. Siinä yhteydessä törmäsin positiiviseen ongelmaan. Hahmotteluvihkosta löytyi kaksi kehityskelpoista aihetta. Toinen näistä oli jatkoa Viestejä Sarahille käsikirjoitukselle. Päähenkilölle jäi joitain asioita avoimeksi, jotka kaipasivat vastauksia. Aiheen ainoa negatiivinen puoli oli sairaalakeskeisyys. Jonkin päivystyspoliklinikan tapahtumista kertominen maistuu työltä, sanan kielteisessä merkityksessä. Toisessa hahmotelmassa esittelisin aivan uuden hahmon uusine tarinanaiheineen ja on pakko myöntää, että sen kehittely virkisti.

Mitä tein? Kirjoitin molempien tarinoiden ensimmäisen luvun ja katsoin kumpi lähtee vetämään, niin omassa päässäni, kuin rakkaan puolisonikin. Varmaan arvaatte, että ajatukset menivät ristiin. Avovaimoni halusi jatkoa Viestejä Sarahilta-tarinaan ja itse olisin taas kirjoittanut uutta juttua. Aluksi toteutinkin hänen toivettaan, mutta melko pian huomasin avaavani toisen tiedoston ja ryhtyväni kehittelemään sitä. Sitä kehitystyötä olin tehnyt jo päässänikin ja lopulta en voinut muuta kuin purkaa kaiken tietokoneelle. Jostain syystä mieleeni nousi Stephen Kingin Piina, jossa mielenvikainen fani vaatii kirjan kirjailijapäähenkilöä muuttamaan tekstiä hänen mieleisekseen. Vaatimustensa tehostamiseksi hän katkaisee kotiinsa vangitseman kirjailijan jalat ja vaatii polttamaan kelvottoman version. Mietin milloin herään jalat sidottuna sängynpäätyyn. No ei tosi.

Ehkäpä teen niin, että kirjoitan molempia vuoronperään. Kiirettä niiden valmistumiselle ei ainakaan tällä hetkellä ole. Saattaa olla, että kustantajakierrokseni vie pidemmänkin ajan ja ehdin saada molemmat tarinat pakettiin. Tilannehan olisi onnekas, toinen teksti puskettaisiin kansiin ja toinen säilyisi varatekstinä pahan päivän varalle. Vähän niin kuin polttopuiden kanssa: nyt pinotut puut saisivat kuivaa tulevan talven yli ja poltettaisiin vasta seuraavana.

Kirjoittaminen sujuu hienosti, aina kun vain saan tilaisuuden harjoittaa tuota puuhaa. Ainakin nyt alkukesästä on ollut kaikkea häiritsevää, eikä ole hauskaa lähteä kirimään menetettya kirjoitusaikaa kiinni. Pitkän tauon jälkeen tekstin jatkaminen tuntuu aina ennakko-odotuksissa hankalalta. Tähän ongelmaan olen kehittänyt tietynlaisen ajatusmallin. Sen mukaan en lähdekään jatkamaan tarinaa, vaan pelkästään lukemaan jo kirjoitettua. Jos viimeisimmän pisteen jälkeen tekee mieli jatkaa eteenpäin, se tulee pelkkänä bonuksena. Ja yllätys yllätys, useimmiten tarina jatkuu ja jopa melko vaivattomasti. Mikä parasta, itse aihe saa sormeni suorastaan syyhyämään. Mikäkö se aihe sitten on? Jätetään se tässä vaiheessa omaksi tiedoksi. Toivottavasti nyt harmittaa.

(Blogi julkaistu alunperin 12.6.2011)


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com