Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

Subscribe RSS

 Omakustannematinea Joensuussa
12.01.2018 21:01 | Mika Kähkönen

(Blogi julkaistu alunperin 19.4.2010)

15.4 Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys UKRI ry järjesti omakustannematinean Joensuussa, taidekeskus Ahjossa. Tilaisuudessa omakustannekirjailijat saavat tilaisuuden esitellä tuotoksiaan ja hyvällä tuurilla jopa hankkimaan itselleen lukijoita. Oma osallistumiseni taisi olla tällä kertaa kolmas. Päällimmäisenä jäin miettimään mitä eroa on olla hauska ja mitä naurettava, enkä nyt todellakaan tarkoita muita esiintyjiä, en todellakaan.

Kirjaesittelyt aloitti yhdistyksen varapuheenjohtaja Kari Tahvanainen kertomalla Annika Kuusiston (nimi ei oikea) kirjasta, jossa nainen kertoi kokemuksistaan vaikeasta loukkaantumisesta, tehohoitojaksosta ja useista vaativista leikkaushoidoista. Ei siis mitään kevyttä kamaa. Kahvitauolla selailin tuota teosta ja käsitykseni varmistui. Todella henkilökohtainen teos, jota ei voi arvostella objektiivisesti.

Muina esiintyjinä oli mielenterveysongelmista ikänsä kärsinyt nainen, joka oli koonnut elämänsä vaiheet kirjaksi. Kirjan kokoamiseen häneltä oli kulunut 10 vuotta, joten mahtava saavutus sinällään. Runoilijoiden puheenvuoron piti Martin Staffan, joka oli valmis nostamaan kirjoitusharrastuksensa jopa terveytensä, ellei koko elämänsä pelastaneeksi tapahtumaksi. Joensuulainen Raimo Tyyskä taas kertoi varsin laveasti tulevasta kirjastaan, joka oli tässä vaiheessa vielä irtoliuskoina kansiossa. Jospa seuraavana vuonna se nähtäisiin jo kirjan muodossa. Lisäksi tilaisuudessa nähtiin pienkustantaja Veli-Matti Hyttisen puheenvuoro, sekä tuttuun tapaan Kopijyvän edustajien tietopaketti kirjapainoalasta tarjoiksineen painomuotoineen.

Palataan sitten niihin hauskan ja naurettavan eroavaisuuksiiin. Itse astuin estraadille Testinuket-jännitysromaanini kanssa ja melko nopeasti sain aikaiseksi yleisön joukossa hyminää ja naurun pyrskähdyksiä. Luin pätkän tarinaa, jonka jälkeen sain vastailla muutamiin kysymyksiin. Yksi nauraneista halusi tietää lähinnä kuinka monta kappaletta kirjaa on painettu ja paljonko niitä on vielä jäljellä. Esiintymiseni oli tarkoitettukin kevyeksi, mutta silti jäin miettimään noiden kysymysten jälkeen, että oliko naurettavan raja saavutettu. Okei, elävät ihmiset testilinjalla kieltämättä kuulostavat kreisiltä, mutta mitä sitten? 

Oli niin tai näin, oli tilaisuudessa yksi hyvällä maulla varustettu nuori neito, joka kiinnostui kirjastani ja halusi ostaa itselleen oman kappaleen. Niinpä kaupat syntyivät. Siispä lukuiloa, niin ylioppilaskirjoituksiin, kuin myös rentouttaviin hetkiin kirjani parissa.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com