Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

Subscribe RSS

 Miehet eivät tunne naisia
13.01.2018 12:23 | Mika Kähkönen

(Julkaistu alunperin 19.2.2009)

Miehet eivät pysty eläytymään naisen elämään

Tuohon väitteeseen törmäsin, kun lipsautin kirurgian poliklinikan osastonsihteerille, että otan seuraavan romaanikäsikirjoitukseni päähenkilöksi naisen ja yritän tehdä sen jopa uskottavasti. Hän naurahti mielestäni jopa vähän ilkeillen ja totesi nuo sanat. Änkytin siinä sitten, että olenhan saanut elää naisen kanssa parisuhteessa, tehdä töitä naisvaltaisella alalla, avovaimollani on vain siskoja ja lapsemmekin ovat kaikki tyttöjä. Ei uponnut.

Kommentti jäi vaivaamaan ja aloin miettiä asiaa toisin päin - voiko nainen eläytyä miehen elämään, tai voiko mies eläytyä edes toisen miehen elämään ja nainen naisen? Ehkä on liian karkeaa luokitella ihmisiä pelkän sukupuolen mukaan. Onko niin, että vain juoppo tuntee juopon, tuomari tuomarin ja parkkipirkko parkkipirkon? Ehkä, ehkä ei, mutta kun ryhdytään kasvattamaan fiktiivistä henkilöä sepitelmään, jolla ei ole todellisten tapahtumien kanssa paljon mitään tekemistä, voi ottaa vähän vapauksia.

Voi ottaa vapauksia, mutta tietyin rajoituksin. Henkilöhahmojen tulisi olla uskottavia. Tavoitteen saavuttamisessa piilee joitain ansoja. Herkästi käy niin, että kun kerää hahmolle kaikki sukupuolta, hänen ammattikuntaansa, sosiaaliasemaa ja asuinpaikkaa koskevat yleistykset, menee kaikessa kuvailussaan överiksi. Hahmosta tulee ihmisen karrikatyyri, tai klisee.

En tiedä, onko miehissä ja naisissa sitten niinkään paljoa eroavaisuuksia. Miehillä on munat ja matala ääni ja naisilla tissit ja pimpsa, mutta siihen se sitten jääkin. Nykyään tämäkään asia ei ole 100% takuuvarma. Taisi olla Kjell Westö, kun kertoi jossain jutussaan naiseksi eläytymisestä. Hän oli joskus aiemmin, melko pitkäänkin kirjoittanut muistaakseni (kaikki siis muistaakseni)kolumnia naisen nimellä ja se oli kuulemma mennyt täydestä. Tiedän, tiedän. Hei Westö vs. meikä. Puhutaan Westöstä tänään ja minusta sitten joskus, tai ei.

Haasteita pitää olla. Myönnän kyllä, että pilkun paikkakin on yksi sellainen, mutta sen lisäksi tykkään kiusata itseäni ja vaatia aina jotain vähän lisää. Milloin se on kerrontaa useassa tasossa, milloin tarkkoja faktoja ja milloin nainen päähenkilönä. Ja onhan nainen aito, hän on juuri sellainen, miksi minä olen hänet kuvaillut. Hän vihaa ja rakastaa, häpeää ja toivoo, ei ole mitenkään täydellinen, muttei toivotonkaan. Mikä parasta, viihdyn hänen seurassaan.

 

 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com