Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
262728293012
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

Subscribe RSS

 Odd Thomas: Luostarin kirous
13.01.2018 20:36 | Mika Kähkönen

(Julkaistu alunperin 7.2.2012)

Dean Koontz: Odd Thomas, luostarin kirous

(Brother Odd, 2006)

Suom. Kari Salminen. Gummerus 2008. 349 s.

Luostarin kirouksessa vanha tuttu Odd Thomas jatkaa seikkailujaan suurin piirtein siitä mihin edellinen teos hänet jätti. Nuori mies on paennut mennyttä elämäänsä ja menetyksiään Kalifornian High Sierran vuoristoon St. Bartholomewin luostariin ja kuvittelee saavansa rauhan  ja aikaa oppia arvostamaan elämää. No eihän siitä mitään tule. Oddin tuntien ei luostarikaan osottaudu möröistä vapaaksi. Tämä rengasliikeurasta haaveileva pikaruokakokki nimittäin omaa muutamia yliluonnollisia kykyjä. Heille joille Odd on uusi tuttavuus, voin kertoa, että hän pystyy näkemään kuolleiden henkiä, jotka ovat jääneet vaeltamaan maan päälle. Ihan vain mainitakseni näistä tärkein on Elvis. Uujeah. Hänellä on myös taito jäljittää paikkoja ja ihmisiä psyykkisen magnetismin avulla. Sillä nimellä hän itse sitä kutsuu.

Asiaan, eli pian luostariin saapumisensa jälkeen Odd Thomas kohtaa luurankomaisen olion, joka muuttaa muotoaan.Samaan aikaan veli Timothy katoaa. Aivan! Olisiko yhteyttä? Sitä sankarimmekin miettii, mutta ei kauan koska joutuu valmistautumaan kenties elämänsä vaarallisimman vihollisen kohtaamiseen. Siinä hän saa onneksi apuja riemunkirjavalta munkki ja nunnajoukolta. Pelissä ei ole pelkästään aikuisten henki, vaan myös viattomien lapsukaisten, jotka käyvät luostarin koulua.

Kirja on taattua Dean Koontz-kamaa. Sarjan kolmatta osaa lukiessa tuli muutamassa kohtaa mieleen, että kirjailija yrittää hauskuuttaa hieman väenvängällä. Pierujuttuja. Siitä huolimatta hänen tapansa kertoa tarinaa toimii ja uppoaa ainakin allekirjoittaneeseen. Se ei ole tietysti paljoa vaadittu. Yksi merkille pantava seikka Koontzin tarinoinnissa on toistuvat teemat, tai ainakin taustatiedot. Jokainen, joka on lukenut kirjailijan taustoista tietää, että hänellä on ollut vaikea lapsuus ja että hän on tavallaan paennut ympäröivää saastaa mielikuvitusmaailmaan. Siihen sopien melko useissa hänen teoksissaan joko päähenkilöllä tai muilla tarinan hahmoilla on paskat vanhemmat. Niin myös Luostarin kirouksessa.

Nyt tulee opetus: Vaikka saisin omista lapsistani tehtyä menestyskirjailijoita kohtelemalla heitä kaltoin, taidan silti pysytellä kohtuun isänä. Jos jotain saa, niin aina myös jotain menettää. Koontz on saanut kadehdittavan uran bestselleristinä, mutta ei ilmaiseksi. Ehkä joskus on hyvä myydä vain parisataa kirjaa omakustannekirjailijana, kun saa välillä pelata lasten kanssa pöytäpelejä, tehdä tärkeää työtä ihmisten hyväksi ja nauttia pienestä, mutta säännöllisestä kuukausipalkasta. 


 


 - Mika Kähkönen | Kommentoi   | Muokkaa
Pisteet: 4.000 (1)


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com