Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
30123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

Subscribe RSS

 Heikompien asialla
15.03.2018 15:04 | Mika Kähkönen

Ilkka Taipale: Mielisairaalɐssa – Lääkärin muistelmat

Into 2017. 388 s.

 

Psykiatri ja sosiaalilääketieteen dosentti Ilkka Taipale on näkyvä ja mieleen painuva persoona. Ainakin minun mieleeni. Aina hänen esiintyessään jollain foorumilla, olen jäänyt kuuntelemaan mielenkiinnolla. Tätä ei ole tapahtunut valitettavasti livenä. Mies osaa kärjistää ja haastaa kuulijaansa ja mikä tärkeintä, hän seisoo aina heikompiosaisten puolella. Näin olen ymmärtänyt. Niinpä kun käsiini sattui hänen kirjoittamansa teos Mielisairaalɐssa – Lääkärin muistelmat, meni kirja automaattisesti lukulistalle ja listan kärkeen.

Taipale kertoo kirjassa työkokemuksistaan Hesperian ja Nikkilän mielisairaaloissa, sekä ajastaan Sosiaalisairaalan ja Kellokosken ylilääkärinä. Unohtaa ei voi poliittista uraa, sekä useita tutustumismatkoja eri maailmankolkkiin ja siellä erityisesti mielisairaaloihin ja vankiloihin. Myös kolmas sektori mainittakoon, eli toiminta mielisairaiden oman järjestön Mielenterveyden keskusliiton ja Pohjoismaisen potilasjärjestön puheenjohtajana.

Tiesittekö, että nimitys puliukko tulee huonekalulakasta, pulituurista, johon alan miehet lisäsivät suolaa, ravistelivat lakan pohjalle ja nauttivat hyvässä seurassa? En minäkään.Yhtä lailla olin autuaan tietämätön vaikka nyt 1980-luvun jälkipuoliskon eristysten määrästä Suomessa. Ykköstilaa piti Kellokosken sairaala 1200 eristyskerrallaan. Knoppitietoa, myönnän, mutta mielenkiintoista sellaista. Teos perkaa mielisairaanhoidon historiaa syvemmältäkin, aina 1800-luvun hoitokäytännöistä nykypäivään. Edistytty on, mutta menty myös huolestuttavaan suuntaan. Yllättävän moni Taipaleen masinoima hyvältä kuulostava kehitysehdotus on kaatunut rahapulaan. Sillä ainakin hylsypäätöksiä on perusteltu, vaika samaan aikaan pätäkkää on syydetty jos mihinkin metrohankkeeseen. Mielisairaaloita on suljettu yksi toisensa jälkeen, potilaspaikkoja vähennetty ja toimintoja keskitetty somaattisen puolen yhteyteen. Ajatuksena on ollut tehostaa avohoitopalveluja, muttei selkeästikään siinä mittakaavassa kuin olisi ollut tarpeen. Niin kävi meillä Pohjois-Karjalassakin, kun viimeinen potilas sammutti valot Paiholan sairaalassa kesäkuussa 2016.

Itse saan seurata avohoidon ”tuloksia” aitiopaikalta leipätyössäni sairaalan päivystyksessä. Mikä on nykysysteemissä hyvää, niin psykiatristen sairaanhoitajien saatavuus. Naapuritalosta he tulevat tarvittaessa vaikka keskellä yötä jututtamaan mielenterveyskriisiin päätynyttä asiakastamme. Harmittavan usein vielä tuijotetaan alkometrilukemaa, vaikkei päihtymystila saisi olla asianmukaiseen hoitoon pääsemisen este. Ikuisuuskysymys ja sitä paitsi eksyin aiheesta, eli Taipaleen kirjasta.

Alussa esitin tulkintani Ilkka Taipaleesta alan ammattilaisena, poliitikkona ja ihmisenä. Kirjan luettuani käsitykseni sai vahvistuksen. Hänen kaltaisiaan hymyn kare poskessa vänkääjiä tarvittaisiin enemmän. Pelkät juhlapuheet eivät riitä. Mitä minä voin tehdä? Ruohonjuuritasolla riittää, että kohtaa kanssakulkijansa ennakkoluulottomasti, ilman yleistämistä ja yksilöllisenä ainutlaatuisena ihmisenä.

Vähän aikaa sitten päivystykseen tuli hakattu mies kännissä, kämmenluut kolmesta kohtaa poikki. Vahtimestari saattoi hänet perille ja jätti odottamaan vuoroaan. Odotusaika venyi (yllätyys!) ja jossain vaiheessa huomattiin miehen kadonneen. Kävi kaljakaupassa. Hänen palattuaan kassi otettiin talteen, odotustiloissa tissuttelu kun ei näytä hyvältä. Toimenpidehuoneessa mies kertoi, että oli ehtinyt nautiskella heti kaupan portailla pari tölkkiä, eikä halunnut kieltää sitä. Tästä olisi voinut seurata puhallutus, moraalisaarna ja listaus säännöistä. Pelkästään jo mahdollista leikkaustoimenpidettä edeltävästikin pitäisi olla syömättä ja juomatta vähintään kuusi tuntia. ”Ei haittaa”, vastasin ja jatkoin että mukavampi odotella kun ei paina krapula päälle. Juttuhetki eteni vääryyteen, jonka kohteeksi mies oli joutunut ja siitä henkilökohtaisuuksiin, joiden vuoksi kannattaa yrittää: vaikka lapset. Käsi kipsiin, kaljakassi terveeseen käteen ja hyvät päivänjatkot. Mies kiitti hyvästä palvelusta ja ystävällisyydestä, toiseenkin kertaan. Jotain tällaista uskon Ilkka Taipaleenkin suosineen työurallaan. Eläkkeelle hän jäi vuoden 2016 lopussa.

Jos kiinnostaa, mielenterveysaiheen ajankohtaisuutta kuvaa kirjailija poliisi Marko Kilpi Ylen kolumnissaan Suomi on mielenterveysongelmien luvattu maa. Juttu on kirjattu 12.3 ja löytyy linkistä: https://yle.fi/uutiset/3-10105561. Käykää tutustumassa.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com