Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
30123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

Subscribe RSS

 Kun kuvittelija etenee mainosmiehestä valekirjailijaksi
19.04.2018 11:20 | Mika Kähkönen

Kari Hotakainen: Klassikko

WSOY 1997. Seitsemäs painos 2009. 411 s.

 

Heti kärkeen on sanottava, että ensimmäinen autoni oli Corolla, vuosimallia 1979. Tieto on oleellinen. Te ymmärrätte, ketkä olette Hotakaisen Klassikon lukeneet. Siitä ei enempää. Kirjan lukemisen yhteydessä tein vähän muistiinpanoja. Kirjoitin, että se minkä Stephen King tekee Plymouth Furylle Christinessä, tekee Hotakainen Alfa Romeolle Klassikossa. Keksin musiikkivertauksenkin. Sen mukaan Hotakainen taipuu proosassaan samoille linjoille Gösta Sundgvistin kanssa. Kirjan sisältöäkin enemmän muistiinpanot kielivät tuonhetkisestä mielentilastani, kyynisyyden alta kumpuavasta innostuksesta ja lopulta suoranaisesta hilpeydestä, samaa mieltä -hengestä. Hotakainen profiloi yhteiskuntaamme ja ihmisiä ja on ilmeisen tarkka, vaikka karrikoikin. Hän tekee pilaa monesta asiasta, Primera-kuskeistakin, joihin itse kuulun tätä nykyä, mutta ennen kaikkea itsestään. Siitä ei ainakaan kukaan voi pahastua. Oman tulkintansa saavat niin työelämän roolijako, kuin valmisruokakulttuurikin. Paha olo tuli pelkästään jo lukiessa. Niin kummasta? Varmaan yhtä paljon molemmista.

Muistin virkistykseksi ja tiedoksi heille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet, tai nähneet romaaniin perustuvaa Kari Väänäsen ohjaamaa filmatisointia, joka muuten sai ensi-iltansa vuonna 2001, kerron muutaman sanan kirjan sisällöstä. Teoshan on siis omaelämäkerrallinen. Sen päähenkilö WSOY:n mainosmies Kari Hotakainen aikoo siirtyä julkaisevaksi proosakirjailijaksi ja tehdä sen päiväkirjan muodossa. Päiväkirja on rohkea ja paljastava, mutta suurilta osin valmista tavaraa levitettäväksi pelloille. En puhu siemenistä. Sen tajuaa kustannustoimitus, yhtä lailla kun kirjakauppiaskin. Vain myyntiluvut ratkaisevat. Päiväkirjan ohella kulkee tarina päiväkirjaa kirjoittavasta Hotakaisesta. Uusia uria etsiskelevä ja aiheita hakeva mainosmies panee merkille Corolla kuskin ja nimeää tämän Peraksi. Hän kuvittelee tälle taustat ja muistelee omakohtaisia kokemuksiaan automaailmasta. Heidän kohtalonsa yhtyvät käytettyjen autojen kauppiaan Kartion hallilla. Alfa Romeo saa tehtäväkseen toimia liikkeelle panevana voimana. Kirjailijan on pakko saada auto itselleen, mikä ei tapahdukaan ihan mutkattomasti.

Mitä nyt olen seurannut Kari Hotakaisen ilmaisua tv:n viihdeohjelmasta Pitääkö olla huolissaan, niin eipä se ole paljoakaan muuttunut sitten 90-luvun. Sitä samaa terävää, tarkkanäköistä, vähäeleistä ja toteavaa laukomista edelleen ja ennen kaikkea kaikkihan on totta. Klassikosta voisi irrottaa montakin lainauksen arvoista lohkaisua. Otan vain yhden.

Otin viinalasin, kaadoin sen piripintaan ja join väkisin puoli lasia. Kylmä viina levisi nopeasti lämpiminä aaltoina ruumiiseen. Kävelin lasin ja pullon kanssa olohuoneeseen ja panin radion soimaan. Sieltä tuli Anita Hirvosta. Hän oli iloinen ja tyhmä. Olin nähnyt elämässäni niin paljon masentuneita ja älykkäitä ihmisiä, että Hirvonen tuntui hunajalta korvissani.

Vaikka Hotakainen yleistää, niin näinhän me helposti ajattelemme. Ei pidä vetää hihnaa liian kireälle, olkoon opetuksena.

Klassikko oli ensimmäinen Hotakaiseni. Ihan totta, vaikka on Finlandia-palkittu ja vaikka mitä, tiedän. Olisikohan se uutuuskirja formulakuski Kimi Räikkösestä hyvä? Tullee elokuussa.


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com