Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
2627282930311
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30123456

Subscribe RSS

 Korpi-Suomen supersankari
28.04.2018 11:00 | Mika Kähkönen

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija

WSOY pokkari 2009. 223 s. Alkuperäinen kovakantinen teos ilmestyi vuonna 1952

 

Veikko Huovisen (1927-2009) läpimurtoteoksen päähenkilö Konsta Pylkkänen elelee Kuhmon takamailla Havukka-ahossa. Pirtin jakaa hänen kanssa Anselmi-emäntä, vaimo Iita ja pojat. Pylkkäsen aika menee enimmäkseen ympäristön, sen luonnonilmiöiden ja maailmanmenon seuraamiseen. Hän tekee tulkintoja. Niistä hän on varma, vaikkei ole kouluja käynytkään. Viisauden lajien luokitus on yksi ehdottomista helmistä. Niitähän Konstan mukaan ovat siis kaukoviisaus, teoreettinen viisaus, käytännön viisaus ja jälkiviisaus. En avaa luokitusta, lukekaa itse.

 

Tavallaan maapallossa on liiaksi viisautta”, epäili Konsta luodollaan. ”Sitä ei jakseta kaikkea käyttää, vaan turvottaa se nupopäät mustansinisiksi...”

 

Osaa Konsta tarttua tarvittaessa toimeenkin. Yksi sellainen muodostuu Helsingistä saapuvien luontotutkijoiden, kahden maisterismiehen opastamisesta ja avustamisesta. Totta kai Pylkerön pitää päästä mukaan tutkimaan ja eritoten esittämään oppineille omat käsityksensä ekosysteemistä. Tai no, tarvittaessa mistä tahansa. Eivät maisterit pane metsäläisen viisastelua pahakseen, päinvastoin, kuuntelevat mielenkiinnolla. Oikeastaan paikallisasiantuntija osoittautuu heille lottovoitoksi.

 

Jos väitöskirjoja pukkaatte, niin lähettäkääpä minullekin pari kappaletta. Minä niitä huvikseni silmäilen iltapuhteilla. Opin inttämään, hä-hääh!

 

Vaikka Huovisen klassikkokirja pääsisi ikänsä puolesta jo eläkkeelle, sen viisaudet ovat edelleen tuoreita ja todellakin käypiä tähän päivään. Joidenkin ilmiöiden täytyy olla ajattomia, tai sitten tuolla Sotkamossa elämänsä viettäneellä metsänhoitaja-kirjailijalla on ollut ennustajanlahjoja. Professoriksikin Huovista voi nimittää. Sellainen arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1999. Nimitys tuli pitkäaikaisesta työstä suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin parissa. Katsoin Wikipediasta. Kummastakohan tittelistä mies oli enemmän mielissään? Valheellisen tiedon vaarat ovat tätä nykyä ajankohtaisempia kuin koskaan, edelleenkin meillä on ongelmia hyväksyä erilaisuutta, plastiikista (siis muovista) on muodostumaisillaan ja jo muodostunut todellinen luontokatastofi ja ”atomipölyyn” olisi edelleen syytä varautua. Konstan puuhastelu viimeisimmän asian ympärillä tuo lukemistani kirjoista mieleen Laura Gustafssonin romaanin Korpisoturi. Liekö ollut esikuvana, jos ei muuten, niin edes geeniperimässä? Huovisen elämäntyö näkyy tänäkin päivänä varmasti laajemminkin. Ihan aiheesta ovat professoriksi hänet hatuttaneet. Sanotaanko muuten niin, että hatutetaan?

Luulen, että Havukka-ahon ajattelijan lukeminen auttaa madaltamaan verenpainetta, ihan siinä missä luonnossa samoilukin. Sitä lajia teoksessa riittää. Huovisen luontokuvaus siirtää lukijan suon laitaan ja leiskuville nuotiotulille. Oikeasti siirtää. Hyvän mielen kirja, voi vain todeta. Sellaisia tarvitaan. Ja siitä verenpaineesta, en minä mitään luule, olen varma, kirjan lukeminen pudottaa sitä. Varmaan rasva-arvotkin korjaantuvat.

 

Ajatus on vapaa kuin hiirihaukka eikä lähe piikkilankaleirille, ee, ee! Ei lähe ajatus leirille, ei koskaan! Ei se lähe leirille! Jankkasi Ajattelija ja hytkähteli mielihyvästä... Ajatuksella on isot siivet...


( Päivitetty: 28.04.2018 11:13 )

 - Mika Kähkönen
1. 2. 3. 4. 5.




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on yksi plus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com