Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
272829303112
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930

Subscribe RSS

 Venytettyä hippaa
17.08.2018 21:04 | Mika Kähkönen

Dean Koontz: Kaiken keskellä yksin

(Intensity, 1995)

Suom. Tarmo Haarala. Book Studio 1999. 375 s.

 

Kesä ja Koontz, on muodostunut jo perinteeksi. Tällä kertaa kalifornialaiskirjailijan tuotoksen käsittely todella vei koko kesän. Kaiken keskellä yksin oli yllättävän sitkeä pala purtavaksi. Oli se raskas lukeakin. Tietysti voin aina selitellä, että luin samanaikaisesti muutamia muitakin kirjoja. Mutta silti! Ensinnäkin tuon taskukirjan teksti oli mahdottoman pientä ja pienellä rivivälillä painettua. Toiseksi, edellisestä näöntarkastuksestani on seitsemän vuotta. Kolmas juttu onkin sitten kirjan sisältö. Koontz kyllä taitaa jännityksen ja on taikuri loihtimaan kiperiä asetelmia. Tässä tapauksessa lukija pääsee seuraamaan sadistisen murhaajan ja nuoren psykologian opiskelijan epäsuhtaa kamppailua elämästä ja kuolemasta.

Sananen juonesta. Chyna Shepardin (se psykologian opiskelija) vierailu ystävän vanhempien luona muuttuu painajaiseksi, kun taloon tunkeutuu tuntematon murhaaja. Kuin ihmeen kaupalla Chyna onnistuu väistellä miestä valtavassa talossa ja saa tietää miehen salaisuuden. Saattaa hyvinkin olla, että miehellä on hallussaan nuori nainen, jopa lapsi, jonka kustannuksella mies toteuttaa perversioitaan. Chyna tuntee maanpäällisen helvetin. Hän on elänyt sen lapsuudessaan. Sen vuoksi hän ei voi katsoa muualle, vaan tekee ratkaisunsa – hän lyöttäytyy miehen kantaan. Hauskaa on (jos niin voi sanoa), että mies tulee pian tietoiseksi naisen hännystelystä ja alkaa juonia tätä vastaan ja jopa nauttia naisen läsnäolosta. Asetelmat vaihtuvat. Chynan tilanne vaihtelee epätoivoisen ja surkean välillä. Chyna Shepard, koskemattomana ja elossa -toteamus, rukoilu ja mantra on toiminut lapsuudesta saakka, mutta kuinka kauan? Sitkeydellä ja nokkeluudella Chyna selvittää itsensä pulasta kerta toisensa jälkeen, aina viimeiseen kohtaamiseen saakka.

Koontzin kestoteema ja oma henkilökohtainen tragedia on ikävät lapsuuden kokemukset, joiden aiheuttajina ovat omat vanhemmat. Sitä lajia mahtuu romaanin Kaiken keskellä yksinkin kerrontaan. Mahtuu siihen paljon muutakin. Liikaa. Liian yksityiskohtaista. Kärjistettynä, ilman äärimmäisen tarkkoja tilannekuvauksia koko tarina olisi mahtunut novellin mittoihin. Pakko myöntää, syyllistyin ensimmäisen kerran sitten kouluajan pakkolukukirjojen loikkimiseen. Oli lukuja, joista tyydyin lukemaan vain alun, joitain otteita keskeltä ja lopun, enkä kokenut menettäväni mitään. Negaatioista huolimatta teos ei jää kohdallani Koontzin kohdalla. Ei tietenkään. Niin ja hankin kirjan Turun kirjamessuilta, antikvariaattiosastolta. Kirjamessureissusta voit lukea linkistä: http://mikakahkonen.suntuubi.com/?cat=211


 - Mika Kähkönen | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




©2018 Mikan kirjat ja kertomukset - suntuubi.com